Temppeli. Kim Simonsson. 2011.

Temppeli. Kim Simonsson. 2011. Kupittaanpuisto, Uudenmaankadun ja Kupittaankadun risteys.

Kupittaanpuiston keskustan puoleisessa kulmauksessa, Kupittaankadun ja Uudenmaantien risteyksessä kulkija ei voi olla huomaamatta puhtaan valkoisella keramiikalla kuorrutettua vanhaa muuntamorakennusta, jonka kaikilla seinillä on useita dynaamisessa liikkeessä olevia eläin- ja lapsihahmoja. Itäpäädyn mystisen oloisen peurakehän, ovia vahtivien lasten ja koirien tai muiden reliefihahmojen merkityksen taiteilija jättää ohikulkijan/ katsojan pääteltäväksi.

Kyseessä on taiteilija Kim Simonssonin ympäristötaideteos Temppeli, joka valmistui vuonna 2011 osana Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 Savi kaupungissa -ohjelmaa.

Temppelin ohella ohjelmaan kuuluivat myös Karin Widnäsin Kimono Aurajokirannassa (1) sekä keramiikkapintojen peruuttamattomien murtumien takia kokonaan poistettu, Puutorilla sijainnut Pekkka Paikkarin Iglu.

Taiteilija:

 

Vuonna 1974 syntynyt suomenruotsalainen kuvataiteilija Kim Simonsson opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa, jossa hän valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2000. Hän asui Kanadassa 2000-luvun alussa, ja muutti takaisin Suomeen vuonna 2004. Hän asuu ja työskentelee Länsi-Uudellamaalla, Fiskarsin ruukin taiteilijakylässä.

 

Taiteellisista ansioistaan Simonsson palkittiin Pro Finlandia-mitalilla vuonna 2009 sekä Didrichsenin taidesäätiön Pro Arte -palkinnon vuonna 2009. Vuonna 2004 Simonsson valittiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi.

 

Uransa alkuvaiheesta lähtien Arabian taideosastolla Helsingissä työskennelleen Kim Simonssonin teoksia on ollut esillä monissa suomalaisissa kokoelmissa ja näyttelyissä, ja kansainvälistä näkyvyyttä ja mainetta teokset ovat saaneet muissa Pohjoismaissa ja muun muassa Berliinissä, Pariisissa ja New Yorkissa.

 

Tätä nykyä Simonsson tunnetaan ehkä parhaiten suurikokoisista – jopa jättiläisen mittoihin kasvaneista – vihreistä, samettimaisen pinnan luonnehtimista Moss People -veistoksista. Ulkomaillakin huomiota ja mainetta keränneet hahmot värittivät ja sävähdyttivät Helsingin katukuvaa, kun Sammaljätit olivat Amos Rex -taidemuseon ulkopuolella kesällä 2024.

Aiheesta enemmän:

 

● Turun kaupunki. Kim Simonsson: Temppeli; https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/museo/kokoelmat/ulkoveistokset/kim-simonsson-temppeli

● Kim Simonsson; https://wwww.kimsimonsson.com

● Amos Rex Gallery Guide. Kim Simonsson; https://galleryguide.amosrex.fi/fi/kim-simonsson

 Katso myös:

● (1). Taidetta Turussa, 21.10.2024. Kimono. Karin Widnäs. 2011; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/10/kimono-karin-widnas-2011.html

 

 

Turun Akatemian kirjapaino 1645‒1713. Erik Bryggman. 1940.

 

Turun Akatemian kirjapaino 1645‒1713. Erik Bryggman. 1940.  Uudenmaankatu 5.

Nykyisen Uudenmaankadun alkupäässä, aikoinaan Luostarikorttelissa numero 130 toimi vuosina 1645‒1713 Turun Akatemian kirjapaino.  Täällä työskenteli Suomen ensimmäinen kirjapainoalan  ammattimies, kirjanpainaja Peder (Pietari) Wald. Kulttuurihistoriallisesti merkittävän kohteen muistomerkki on kiireiselle kadunkulkijalle lähes huomaamaton, arkkitehti Erik Bryggmanin suunnittelema ja vuonna 1940 paljastettu, suomen- ja ruotsinkielinen kivilaatta. 

Korkeinta opetusta ja tutkimusta tarjoava Turun Akatemia perustettiin vuonna 1640, ja tiedemaailmassa keskeisen kirjallisen materiaalin tuottamisessa välttämätön kirjapaino perustettiin 1642. Ensimmäiset vuodet kirjapaino toimi tarkasti tuntemattomassa paikassa Uudenmaankadun tuntumassa, kunnes paino siirtyi osoitteeseen Luostarikortteli 130. Kirjapainon yhteyteen perustettiin myös ensimmäinen kirjakauppa.

Akatemian kirjapainon aktiivisen ja hyvän tuloksen mahdollisti ammattilaisen läsnäolo jo käynnistysvaiheessa, vaikka alan koulutusta ei maassamme ymmärrettävästi ollutkaan. Kirjapainon hoitajaksi palkattiin Tukholmasta Pietari Wald, ja rekrytoinnin ehtoihin kuului, että Wald toi mukanaan Ruotsista myös painokoneen ja tarvittavat kirjasimet.

Kirjanpainajan arvoa korostivat Waldille myönnettävät edut: Vuosipalkka 100 hopeataaleria, ja lisäksi hän sai korvauksen jokaiselta painoarkilta. Kirjanpainajan etuina olivat myös verottomuus sekä vapaa asunto. Ensimmäisen toimintavuoden aikana Akatemian kirjapaino tuotti kaksi latinankielistä väitöskirjaa sekä hartauskirjallisuutta.

Vuonna 1643 valmistui ensimmäinen Suomessa painettu suomenkielinen painotuote, Ylimmäisen Keisarin Jesuxen Christuxen Mandati eli Käsky. Pietari Waldin arvostusta osoittaa, että hänet haudattiin piispan johdolla tuomiokirkkoon.

Aiheesta enemmän:

● Turun Sanomat (Jyrki Pietilä), 15.2.2009). Frenckelin kirjapaino oli olennainen osa kulttuurihistoriaa; https://www.ts.fi/puheenvuorot/1074335534

● Turun Kirjatyöntekijäin Yhdistys r.y. TKY 120 vuotta. Historiaa; https://www.tkyturku.fi/historiaa/