Kupittaan lähteen & Pyhän Henrikin tien muistomerkki. Olli Kestilä ja Timo Turjas. 1979.

 

Kupittaan lähteen & Pyhän Henrikin tien muistomerkki. Olli Kestilä ja Timo Turjas. 1979. Kupittaaanpuisto.

 Kupittaan lähde tunnetaan eri asiayhteyksissä jo vuosisatojen takaa. Lähde kuuluu osana Pyhän Henrikin tie -reittiin, jonka reitti pitäjävaakunoineen on muistokivessä. Vuonna 1979, Turun kaupungin 750-vuotisjuhliin liittyen pystytetyn, lähteen historiasta kertovan muistomerkin suunnittelivat turkulainen, monista asuinkerrostaloista ja muun muassa Turun linnan restaurointisuunnitelmasta vastannut arkkitehti Olli Kestilä (1920-2013) ja Graafinen suunnittelutoimisto Timo Turjas.

Muistomerkin luonnonkiveen kiinnitetyissä pronssilaatoissa ovat suomeksi ja ruotsiksi tekstit: Kupittaa – Uhrilähde – Juhannuslähde – P. Henrikin lähde -Terveyslähde. Kiveen on kaiverrettu Pyhän Henrikin pyhiinvaellusreitin karttapohja sekä viiden kunnan vaakunat. Muistokiven ja lähdepaviljonki-rakennuksen välissä on kolmella kielellä (suomi, ruotsi, englanti) selostuksia lähteestä ja lähdeveden varaan toteutetuista kylpylä- ja uimalatoiminnoista.

 Pyhän Henrikin tie on kahden maakunnan ja kahdeksan kunnan alueilla kulkeva, 140 kilometrin pituinen reitti  Satakunnasta, Kokemäen Pyhän Henrikin saarnahuoneelta Varsinais-Suomeen, Turun tuomiokirkolle ja Kupittaan lähteelle.

Keskiajalla Kupittaanp9 lähde tunnettiin Pyhän Johanneksen lähteenä, jonka äärellä turkulaiset uhrasivat etenkin juhannuksena.

Vahvistamattoman perimätiedon mukaan Piispa Henrik on kastanut täällä ensimmäiset suomalaiset kristinuskoon ensimmäisen ristiretken aikana 1155.

1600-luvulla Kupittaan lähde tunnettiin terveyslähteenä, jonka veden parantavien ominaisuuksien käyttöä edisti etenkin Turun Akatemian professori Elias Tillandz. Lähteen vierelle rakennetuissa sairastuvissa hoidettiin muun muassa spitaalia ja koleraa sairastaneita.

1700-luvulla lähteen yhteyteen rakennettiin kylpylälaitos. Kupittaa oli tuolloin koko Turun tärkein vesilähde, josta saatiin valtaosa kaupunkilaisten juoma- ja käyttövedestä. Vähitellen kylpylätoiminta laajeni, ja 1800-luvulla Kupittaa muodostui keskeiseksi kylpyläpuistoksi.

Kylpylän merkityksen ansiosta vuonna 1820 perustettiin Kupittaan puisto, joka monine aktiviteetteineen, rikkaine istutuksineen on nyt Suomen sekä vanhin että laajin kaupunkipuisto.

Kylpylätoiminnasta vastannut yhtiö rakennutti puistoon suuren kaivohuoneen, josta johti pylväsparien kannattama katos kahdeksankulmaiseen, arkkitehti Carlo Bassin suunnittelemaan lähdepaviljonkiin.

Kylpylätoiminta Kupittaalla loppui vuonna 1885, kun vanha kylpylärakennus paloi, ja toinen rakennus ensin myytiin ja myöhemmin purettiin.  Nykyisin kylpyläkompleksista on jäljellä enää Bassin suunnittelema kahdeksankulmainen paviljonki puiston keskellä olevan kentän laidalla, urheiluhallin tuntumassa.

Aiheesta enemmän:

● Turun kaupunki. Kupittaanpuisto; https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/ulkoilualueet/puistot/kupittaanpuisto 

● Kalpa Harri. (1980) Muuttuva kaupunki. Turku eilen ja tänään. I. 4. painos, sivut 152–153. Turun Sanomat. IBSN 951-95653-1-0

● Suomen Sukututkimusseuran blogi (Pirjo Terho), 18.4.2023. Kupittaan kylpylä; https://suomensukututkimusseura.blogspot.com/2023/04/kupittaan-kylpyla.html

 ● Pyhän Henrikin Pyhiinvaellusyhdistys ry. Perustietoa Pyhän Henrikin tiestä; https://www.henrikinvaellus.fi/pyhan-herikin-tie-suomeksi