Kupittaan lähteen & Pyhän Henrikin tien muistomerkki. Olli Kestilä ja Timo Turjas. 1979.

 

Kupittaan lähteen & Pyhän Henrikin tien muistomerkki. Olli Kestilä ja Timo Turjas. 1979. Kupittaaanpuisto.

 Kupittaan lähde tunnetaan eri asiayhteyksissä jo vuosisatojen takaa. Lähde kuuluu osana Pyhän Henrikin tie -reittiin, jonka reitti pitäjävaakunoineen on muistokivessä. Vuonna 1979, Turun kaupungin 750-vuotisjuhliin liittyen pystytetyn, lähteen historiasta kertovan muistomerkin suunnittelivat turkulainen, monista asuinkerrostaloista ja muun muassa Turun linnan restaurointisuunnitelmasta vastannut arkkitehti Olli Kestilä (1920-2013) ja Graafinen suunnittelutoimisto Timo Turjas.

Muistomerkin luonnonkiveen kiinnitetyissä pronssilaatoissa ovat suomeksi ja ruotsiksi tekstit: Kupittaa – Uhrilähde – Juhannuslähde – P. Henrikin lähde -Terveyslähde. Kiveen on kaiverrettu Pyhän Henrikin pyhiinvaellusreitin karttapohja sekä viiden kunnan vaakunat. Muistokiven ja lähdepaviljonki-rakennuksen välissä on kolmella kielellä (suomi, ruotsi, englanti) selostuksia lähteestä ja lähdeveden varaan toteutetuista kylpylä- ja uimalatoiminnoista.

 Pyhän Henrikin tie on kahden maakunnan ja kahdeksan kunnan alueilla kulkeva, 140 kilometrin pituinen reitti  Satakunnasta, Kokemäen Pyhän Henrikin saarnahuoneelta Varsinais-Suomeen, Turun tuomiokirkolle ja Kupittaan lähteelle.

Keskiajalla Kupittaanp9 lähde tunnettiin Pyhän Johanneksen lähteenä, jonka äärellä turkulaiset uhrasivat etenkin juhannuksena.

Vahvistamattoman perimätiedon mukaan Piispa Henrik on kastanut täällä ensimmäiset suomalaiset kristinuskoon ensimmäisen ristiretken aikana 1155.

1600-luvulla Kupittaan lähde tunnettiin terveyslähteenä, jonka veden parantavien ominaisuuksien käyttöä edisti etenkin Turun Akatemian professori Elias Tillandz. Lähteen vierelle rakennetuissa sairastuvissa hoidettiin muun muassa spitaalia ja koleraa sairastaneita.

1700-luvulla lähteen yhteyteen rakennettiin kylpylälaitos. Kupittaa oli tuolloin koko Turun tärkein vesilähde, josta saatiin valtaosa kaupunkilaisten juoma- ja käyttövedestä. Vähitellen kylpylätoiminta laajeni, ja 1800-luvulla Kupittaa muodostui keskeiseksi kylpyläpuistoksi.

Kylpylän merkityksen ansiosta vuonna 1820 perustettiin Kupittaan puisto, joka monine aktiviteetteineen, rikkaine istutuksineen on nyt Suomen sekä vanhin että laajin kaupunkipuisto.

Kylpylätoiminnasta vastannut yhtiö rakennutti puistoon suuren kaivohuoneen, josta johti pylväsparien kannattama katos kahdeksankulmaiseen, arkkitehti Carlo Bassin suunnittelemaan lähdepaviljonkiin.

Kylpylätoiminta Kupittaalla loppui vuonna 1885, kun vanha kylpylärakennus paloi, ja toinen rakennus ensin myytiin ja myöhemmin purettiin.  Nykyisin kylpyläkompleksista on jäljellä enää Bassin suunnittelema kahdeksankulmainen paviljonki puiston keskellä olevan kentän laidalla, urheiluhallin tuntumassa.

Aiheesta enemmän:

● Turun kaupunki. Kupittaanpuisto; https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/ulkoilualueet/puistot/kupittaanpuisto 

● Kalpa Harri. (1980) Muuttuva kaupunki. Turku eilen ja tänään. I. 4. painos, sivut 152–153. Turun Sanomat. IBSN 951-95653-1-0

● Suomen Sukututkimusseuran blogi (Pirjo Terho), 18.4.2023. Kupittaan kylpylä; https://suomensukututkimusseura.blogspot.com/2023/04/kupittaan-kylpyla.html

 ● Pyhän Henrikin Pyhiinvaellusyhdistys ry. Perustietoa Pyhän Henrikin tiestä; https://www.henrikinvaellus.fi/pyhan-herikin-tie-suomeksi

 

Ryssänmäen tulliaidan muistolaatta. Tauno Torpo. 1961.

 

Ryssänmäen tulliaidan muistolaatta. Tauno Torpo. 1961. Yliopistonmäki (aikaisemmin Ryssänmäki).

Ruotsi-Suomessa oli vuoden 1622 valtiopäivien päätöksen mukaan kannettava niin kutsuttua pikkutullia eli maatullia kaikista kaupunkeihin toreilla ja markkinoilla myytäviksi tuoduista – ensi vaiheessa ”syötävistä ja kuluvista”, myöhemmin kaikista tuotteista. Veron määrä oli 1/32 myytävän tavaran arvosta. Jokaisen kaupunkiin tuotteita myytäviksi tuoneiden oli kuljettava tulliporttien kautta ja vietävä tavaransa myytäviksi toreilla. Suora kaupankäynti maalaisten ja kaupunkilaisten välillä oli kiellettyä.

Maatullin kokoamista varten kaupungit ympäröitiin tulliaitauksilla. Aitauksesta pääsi kaupunkiin vain valvottujen porttien kautta. Turussa tulliaitaus oli käytössä vuosina 1622–1808. Tullimaksut koottiin kolmella sisääntulopaikalla – Hämeentulli, Aninkaistentulli ja Uudenmaantulli.

Tulliaita oli paikoin puinen, paikoin kivistä ladottu, kaikkiaan noin kolmen kilometrin pituinen. Aitaus alkoi Aurajoen rannasta nykyisen arkkipiispan talon kohdalta, josta aita ulottui Ryssänmäen (nykyisen Yliopistonmäen) yli Hämeentulliin ja Karjatulliin eli Uudenmaantulliin ja edelleen nykyisen Kaskenkadun ja Uudenmaankadun kulmaukseen. Täältä aitaus ulottui jokirantaan nykyisen teatteritalon kohdalla. Aurajoen länsipuolella tulliaita ulottui nykyisten Eskelinkadun ja Ursininkadun tienoilta Aninkaistentulliin nykyisen linja-autoaseman kohdille ja täältä edelleen Aninkaistenmäen yli Aurajoelle tuomiokirkon vastakkaiselle rannalle.

Vanhasta tulliaitauksesta on jäljellä vain lyhyt osa Yliopistonmäellä, luonnontieteiden laitosrakennuksen ja Vesilinnan takana, jossa on aiheesta kertova, Turkuseuran lahjoittama Ryssänmäen tulliaidan muistolaatta. Muistolaatan suunnitteli taiteilija ja heraldikko Tauno Torpo.

Uusimmissa arkeologisissa tutkimuksissa on kuitenkin löydetty todennäköinen muurin osa Samppalinnanmäeltä, puiston etelälaidalta, ammattikorkeakoulun parkkipaikan tuntumasta.

Ryssänmäen tulliaidan kunnosta ja rajan ympäristöstä on pitänyt huolta vuodesta 2019 lähtien Turun Kulttuuriyhdistys ry, joka sai toimintaan kaupungin puollon ja Museoviraston mandaatin.

Tulliaita lähiympäristöineen kuuluu Turun kaupungin vanhaan asemakaava-alueeseen sekä valtakunnallisesti merkittävään Turun yliopiston rakennettuun kulttuuriympäristöön.

Taiteilija:

Taiteilija, heraldikko Tauno Torpo on yleisölle tuntemattomaksi jäänyt mutta keskeinen vaikuttaja Turun nykyisen kulttuuri-ilmeen kehittäjänä.

Jokaisen kaupungilla kulkijan silmissä Torpon suunnittelutyö näkyy liputuksissa, Tauno Torpo suunnitteli vuonna 1965 virallisissa yhteyksissä käytettävän kaupungin vaakunan, jonka tyylitelty A-kirjan tulee kaupungin latinankielisestä Aboa-sanasta. Vaakunan huipulla oleva herttuankruunu viittaa Varsinais-Suomen historialliseen tunnukseen. Vaakunan neljä liljaa puolestaan viittaavat Neitsyt Mariaan, jolle Turun tuomiokirkko on pyhitetty.

Jouluaikaan Tauno Torpon työ pääsee näkyville koko Suomessa – ja laajalti maailmallakin. Vanhalla Suurtorilla Brinkkalan talon parvekkeelta luettavan joulurauhan julistuksen tekstin sovitti vanhasta julistuksesta nykymuotoon vuonna 1956 taiteilija Tauno Torpo. Hän on myös laatinut ja kirjoittanut pergamentille ikuistetun tekstin.

Tauno Torpo on suunnitellut (1) Yliopistonmäellä olevan tulliaidan muistoreliefin lisäksi myös Tuomiokirkon edustalla sijaitsevan Turun Akatemian muistoreliefin  ja (2) kauppatorin laidalla sijaitsevan Turun yliopiston alkuperäisen sijaintipaikan muistoreliefin.  Muita Torpon julkisia teoksia Turussa ovat Maaoikeuden muistolaatta Vanhalla Suurtorilla; kirjailija Betty Elfvingin muistolaatta Kerttulinkadulla sekä Lenin-muistomerkkiin (joka on nykyisin siirretty pois näkyvistä) kuuluva reliefi.

Aiheesta enemmän:

● Kalpa Harri. 1971. Muuttuva kaupunki. Turku eilen ja tänään. II, sivut 92–93. Turun Sanomat.

● Aamuset (Tiina Pitkänen), 15.3.2018. Turkua ympäröi vuosisatojen ajan muinainen maksumuuri; https://aamuset.fi/artikkeli/3878335

● Turun Kulttuuriyhdistys ry (Lassi Saressalo), 30.11.2022. Turun Kulttuuriyhdistyksen adoptiohanke alkoi Yliopistonmäen taketista; https://www.turunkulttuuriyhdistys.fi/kertomuksia/turun-kulttuuriyhdistyksen-adoptioh/

 

 Katso myös:

(1). Taidetta Turussa. 15.12.2024. Turun Akatemian muistoreliefi. Tauno Torpo. 1962; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/12/turun-akatemian-muistoreliefi-tauno.html

(2). Taidetta Turussa. 30.12.2024. Turun yliopiston alkuperäisen sijaintipaikan muistoreliefi. Tauno Torpo. 1962; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/12/turun-yliopiston-alkuperaisen.html

 

Hirsipuumäen teloituspaikan muistomerkki. Esko Hillilä. 1991.

Hirsipuumäen teloituspaikan muistomerkki. Esko Hillilä. 1991. Kerttulinkatu, Kerttulinmäki.

Aurajoen itäpuolella, Kerttulinmäen huipulla kohoaa rujo muistomerkki rujosta Turun historiasta. Neljästä betonipylväästä, niitä yhdistävästä metallirenkaasta ja kehikon keskellä olevasta kivestä muodostuva Hirsipuumäen teloituspaikan muistomerkki sijaitsee paikalla, jossa vielä 1700-luvun lopulla teloitettiin rikollisia hirttämällä tai mestaamalla.

Kivessä olevassa laatassa on teksti: Kaupungin teloituspaikka sijaitsi Kerttulinmäellä keskiajalta 1700-luvun lopulle saakka. Vuonna 1991 pystytetyn muistomerkin suunnitteli Turun kaupungin aloitteesta Esko Hillilä.

 

Kerttulinmäki on yksi Turun seitsemästä kukkulasta, joka on aikojen kuluessa tunnettu myös nimillä Hirttomäki ja Hirsipuumäki. Paikka sijaitsi tuolloin syrjässä, varsinaisen kaupungin ulkopuolella, mutta mestauksia seuraamaan saapui paljon uteliasta väkeä.

Varoitukseksi muille uhrit jätettiin mäelle roikkumaan pitkiksi ajoiksi, ennen kuin heidät heitetiin läheiseen Mätäjärveen. Rikoksista tuomittuja ei haudattu kirkkomaahan. Ennen vankiloiden perustamista vakavista rikoksista tuomittuja teloitettiin. Turussa teloituksia tosin toteutettiin vain joka toinen vuosi.

 

Kuolemantuomioiden täytäntöönpano loppui vasta, kun keisari Aleksanteri I vahvisti lain mestausten muuttamisesta Siperiaan karkotuksiksi.

 

Aiheesta enemmän:

● Aamuset, 19.9.2015. Kerttulinmäki oli Turun kukkuloista verisin; https://aamuset.fi/artikkeli/1613513910

 

 

Turun sähkölaitoksen räjähdyksessä kuolleiden muistomerkki.

 

Turun sähkölaitoksen räjähdyksessä kuolleiden muistomerkki. Turun hautausmaa. Kortteli U.4.3.1.8.

 Turun Linnankadulla toimineen sähkölaitoksen yksi höyrykattila räjähti 12.5.1920 tuhoisin seurauksin. Räjähdyksen syyksi on paljastunut höyrykoneen rakennevika, ja Turun onnettomuuden seurauksena höyrykattiloiden tarkastuksia kiristettiin kaikkialla maailmassa.

Turma vaati kahdeksan ihmishenkeä, ja kaupunki jäi ilman sähkövirtaa jopa viikkojen ajaksi.  Esimerkiksi raitiotieliikenne oli pysähdyksissä 87 päivää, eivätkä sanomalehdet ilmestyneet. Tapahtuma-aikaan noin 60 prosenttia Turun asunnoista oli jo sähköistetty.

Täydellinen sähkökatkos kesti noin vuorokauden, mutta pian alettiin saada rajallinen määrä sähköä muun muassa Tarvasjoelta ja Paraisilta. Osa teollisuuslaitoksista saattoi toimia omien sähkövoimaloidensan turvin.

Kaupungin sähkölaitos oli rakennettu vuonna 1906 yksityiselle yritykselle, ja tuotanto alkoi 1908. Laitos siirtyi Turun kaupungin omistukseen vuonna 1919. Räjähdyksessä menehtyi kahdeksan henkilöä, joista seitsemän on haudattu sähkölaitoksen kustantamaan yhteishautaan Turun hautausmaalle ja yksi sukuhautaan Nousiaisiin.

Aiheesta enemmän:

● Turun Sanomat (Katariina Norontaus), 2.10.2022. Valtava räjähdys Turun sähkölaitoksella tappoi kahdeksan ja jätti kaupungin kuukausiksi vaille virtaa; https://www.ts.fi/teemat/4930236

● Kaisti Riikka & Puhakka Martti. (1999). Unikankareen kummulta Skanssin malmille. Turun hautausmaan vaiheita. 222 s. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Turun maakuntamuseo. Gummerus Kirjapaino, Jyväskylä. ISBN 951-595-056

Naulapuu (Nail Trunk). Antti Laitinen. 2021–2022.

 

Naulapuu (Nail Trunk). Antti Laitinen. 2021–2022. Elävän kulttuurin Koroinen, veistospuisto. Koroistentie 2.

Elävän kulttuurin Koroinen -yhdistyksen veistospuistossa Koroistenniemellä tavattavalla, hopeanvärisillä huopanauloilla kuorrutetulla puunrungolla on pitkä ja värikäs historia – niin kasvavana puuna kuin kaadetusta rungosta luotuna ympäristötaideteoksena.

Puu on alun perin Kupittaankentälle 1800-luvulla istutettu tsaarinpoppeli. Osaa poikkeuksellisen paksusta puusta käytettiin kuvataiteilija Antti Laitisen ja vapaaehtoisista koostuvan yleisön synnyttämänä yhteisötaiteellisena Nail Trunk- eli Naulapuu -teoksena Wäinö Aaltosen museon sivupihalla toimineen Ekoluoto-puistikossa.

Taiteilija Laitisen johdolla yleisö sai osallistua huopanaulojen avulla luotujen kuvioiden laatimiseen poppelin runkoon.

Ekoluodossa Naulapuun runko oli vuoteen 2022 aikana, jolloin Antti Laitisen teokset täyttivät Wäinö Aaltosen museon. Museonäyttelyssä oli esillä useita ympäristötaiteen teemoihin sopivia metsäaiheisia teoksia, joista tunnetuin on varmasti 10 x 10 metrin alalta metsämaastosta kerätystä materiaalista koottu Forest Square, joka oli Suomen edustajana myös maineikkaassa Venetsian Biennaalissa vuonna 2013. Teokseen Laitinen lajitteli maaperää, kariketta, neulasia, sammalta ja puuta värien mukaisiksi suorakaiteiksi, jotka aseteltiin lattialle parkettimaiseksi  kokonaisuudeksi.

Koroisten veistospuiston maastossa Naulapuu on yhtenä monista, eri puulajeja käsittävistä puunrungoista, joista osa on yksittäin tai pinoissa käsittelemättöminä, osa puolestaan taiteilijoiden työstäminä teoksina.

Naulapuu-teokseen käytetty poppeli ehti kasvaa yli sata vuotta, ennen kuin puu oli kaadettava lattakäävän aiheuttaman lahon takia. Poppeli kasvoi peräti 35 metrin korkuiseksi ja ympärysmitaltaan yli kuusimetriseksi lehtipuujättiläiseksi.

Naulapuu. Antti Laitinen. Taustalla teos ITU – in situ. (Miika-Lauri Karttunen).

Taiteilija:

Vuonna 1975 syntynyt kuvataiteilija Antti Laitinen asuu ja työskentelee nykyisin Somerolla. Monet Laitisen monipuolisen tuotannon teokset ovat yhdistelmiä installaatioista ja performansseista.

Antti Laitinen opiskeli Turun Ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa valokuvausta ja valmistui taiteen kandidaatiksi vuonna 2002, ja näiden opintojen ohella hän työskenteli valokuvaajana Turun Sanomissa. Kuvaajaopintojen lopputyö oli mittava performanssi Bare Necessities, jossa taiteilija asui päiväkausia metsässä ilman ruokaa, juomaa ja vaateita ja dokumentoi kokonaisuuden videolle. Teos oli esillä myös Wäinö Aaltosen museossa vuonna 2003.

Turun opintojen jälkeen Antti Laitinen siirtyi Helsinkiin opiskelemaan Kuvataideakatemiaan, josta hän valmistui vuonna 2004 taiteen maisteriksi.

Venetsian Biennaalin lisäksi Antti Laitisen työt ovat edustaneet suomalaista taidetta kymmenissä maissa ympäri maailmaa – Kiinaa, Brasiliaa ja Yhdysvaltoja myöten. Laitisen teoksia on yli parissakymmenessä museossa niin koti- kuin ulkomailla.

Antti Laitiselle myönnettiin Varsinais-Suomen taidepalkinto vuonna 2013. Valtion kolmivuotisen taiteilija-apurahan Laitinen sai vuonna 2021.

Aiheesta enemmän:

● New Performance Turku (Salla). Antti Laitinen; https://www.newperformance.fi/taiteilijat/antti-laitinen-fi/

● Antti Laitinen. (2025); https://anttilaitinen.com

● Jenny ja Antti Wihurin Säätiö. Antti Laitinen; https://wihurinrahasto.fi/apurahatarinat/antti-laitinen

● Antti Laitinen. Forest Square. 2013; https://anttilaitinen.com/forest-square/

● YLE, 1.11.2021 (Pia Parkkinen). Kuva oudosta reiästä metsässä levisi somessa miljoonille – tekijäksi paljastui suomalaistaiteilija;. https://yle.fi/a/3-12168968

 

Watt is Love. Heidi Vuorio. 2023.

 

Watt is Love. Heidi Vuorio. 2023. Kupittaan asema, Joukahaisenkatu 6.

Turun kaupunki edistää monin tavoin kestään kehityksen mukaisia liikenneratkaisuja, muun muassa kevyen liikenteen väylien lisäämisellä. Nopeasti etenkin työmatkapyöräilyn myötä lisääntyneen sähköpyöräilyn tueksi valmistui kesäkuussa 2023 Kupittaa aseman edustalle näitä ajoneuvoja palveleva pyörätalli, jonka olemassaoloa ja olemusta korostaa tallin seinille tilattu värikäs, teemaan sopiva muraali. 

Taidekilpailun perusteella seinämaalaukseksi valittiin yleisöäänestyksen ja kaupungin asettaman raadin päätöksellä kuvataiteilija Heidi Vuorion teos Watt is Love.

Sähköpyöräilyn edistämiseksi Turku osallistuu EU:n Horisontti 2020 -projektiin kuuluvaa Innovatiiviset ja käyttäjälähtöiset latausjärjestelmät -ohjelmaan, jonka englanninkielisen nimen lyhenne USER-CHI näkyy monissa projektin yhteyksissä.

Hankkeen osana valmistui kesäkuussa 2023 Kupittaan aseman edustalle pyörätalli ajoneuvojen turvallista säilyttämistä, akkujen lataamista ja pyörien huoltoa palvelemaan. Tallin palvelut ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Katolle asennettujen aurinkopaneelien ansiosta talli on energiapositiivinen.

Taiteilija:

Vuonna 1991 syntynyt kuvataiteilija Heidi Vuorio on monipuolinen taiteen tekijä, joka opiskelee Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa. Aikaisemmin hän on opiskellut ja suorittanut filmi- ja elokuva-alan tutkinnon Englannissa, Southampton Solen University -yliopistossa. Elokuva-alaa Heidi Vuorio opiskeli myös Tampereen ammattikorkeakoulussa (vuosina 2013‒2018), jossa hän suoritti medianomi-tutkinnon.

Kuvataiteen alueella Heidi Vuorion monipuolisessa tuotannossa on filmi- ja videoteosten lisäksi maalauksia, grafiikkaa, graffiteja. Tunnetumpia Heidi Vuorion työitä ovat seinämaalaukset ja julisteet, joita on ollut jo useissa näyttelyissä. Ensimmäisen yksityisnäyttelyn Heidi Vuorio piti vuonna 2023 Tampere-talossa. Tunnetuin Heidi Vuorion työ lienee Kummeli-sarjan sketsihahmosta ideoitu Tonnin seteli, joka on ollut eri versioina näyttelyissä ja joka johti jopa kaupalliseen omistusoikeuskiistaan tunnetun tekstiilibrändin kanssa.

Turussa Heidi Vuorion julkista taidetta on myös Verkahovin edustalla, Turku Energian sähkökaappiin maalatussa Hyvän tuulen tuoja -maalauksessa.

Työuraa Heidi Vuoriolla on kuvataiteilijan ohella filmi- ja tv-alalla videokuvaajana ja leikkaajana sekä kuvataiteen alalla kirjojen kuvittajana.

Aiheesta enemmän:

● Turun kaupunki. User chi; https://turku.fi/projekti/user-chi 

● Turun kaupunki, 20.6.2023. Siirrettävä pyörätalli aukesi Kupittaalle; https://turuntiedepuisto.fi/uutinen/2023-06-20_siirrettava-pyoratalli-aukesi-kupittaalle 

● Turun Sanomat, 19.5.2023. Uuden pyörätallin seinille Kupittaalle Heidi Vuorion teos; https://www.ts.fi/uutiset/5999802

● Ilta-Sanomat, Taloussanomat (Joonas Immonen), 3.12.2024.  Kuvataideopiskelija syyttää Makiaa plagioinnista – brändi kiistää jyrkästi; https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010874159.html

● Heidi Vuorio, Portfolio; https://carrot-sprout-cftb.squarespace.com  

 

Punavankien joukkohaudan muistomerkki. 1945.

 

Punavankien joukkohaudan muistomerkki. 1945.  Turun hautausmaa, Kortteli U.5.1.

Turun hautausmaan koilliskulmauksessa on useita sota-ajan hautapaikkoja, joiden historia on osin tuntematon. Korttelissa U.5.1. sijaitseva punagraniittinen, obeliskimainen kivipaasi pystytettiin vuonna 1945 punavankien kolmen yhteisen joukkohaudan muistomerkiksi. Tätä ennen kolmella erillisellä haudalla oli ollut puiset muistomerkit.

Kivipaaden neljällä sivulla olevissa metallilaatoissa ovat tekstit: Työväenluokan veljes-hauta 1918; Veljemme verrattomat, annoitte kaiken aatteelle, mi nostais voimattomat; Eest’ elon uhrin   antoivat, mi suur on kallis, jalo; Uhrasitte parhaanne - elämänne sosialismin voiton ja sorrettujen vapautuksen puolesta.

Muistomerkin historiaa ei ole tarkoin dokumentoitu, mutta mitä ilmeisimmin hankkeen toteutti Turun ammatillisen paikallisjärjestön veljeskunta, joka oli perustettu huolehtimaan hautojen ylläpidosta ja hankkimaan muistomerkki punaisten joukkohaudalle.

Aiheesta enemmän:

● Huttunen, Pertti & Paavola Matti J. (2011). Suomen Turun sotilas- ja sotamuistomerkkejä. Turun Sotaveteraanit ry. ISBN: 978-952-92-8829-8

● Kaisti Riikka & Puhakka Martti. (1999). Unikankareen kummulta Skanssin malmille. Turun hautausmaan vaiheita. 222 s. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Turun maakuntamuseo. Gummerus Kirjapaino, Jyväskylä. ISBN 951-595-056-2

1941 ‒ 1944 veljeshaudan muistomerkki. 1945.

1941 ‒ 1944 veljeshaudan muistomerkki. 1945. Turun hautausmaa, Kortteli U.5.1.

Turun hautausmaan pohjoislaidalla on kolme samankaltaista, korkeaa punagraniittista sotamuistomerkkiä. Näistä laitimmainen kunnioittaa talvi- ja jatkosodissa kaatuneiden, vakaumuksellisten vasemmistolaisten muistoa.

Muistomerkissä teksti: Taistelimme vapauden puolesta 1941–1944 sekä yhdeksän henkilön nimet muodossa etunimen alkukirjain ja sukunimi.

Valtiollinen poliisi vangitsi sotavuosina laittomasti toimineiden, vakaumuksellisten vasemmistolaisten yhdistysten jäseniä, ja useita henkilöitä teloitettiin virallisten päätösten nojalla.

Turun hautausmaalle on haudattu yhdeksän teloitettua vainajaa, joiden muistolle omaiset pystyttivät muistomerkin vuonna 1945.

1941 ‒ 1944 veljeshaudan muistomerkki,

Taustalla Punavankien joukkohaudan muistomerkki.

Aiheesta enemmän:

● Huttunen, Pertti & Paavola Matti J. (2011). Suomen Turun sotilas- ja sotamuistomerkkejä. Turun Sotaveteraanit ry. ISBN: 978-952-92-8829-8  

● Kaisti Riikka & Puhakka Martti. (1999). Unikankareen kummulta Skanssin malmille. Turun hautausmaan vaiheita. 222 s. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Turun maakuntamuseo. Gummerus Kirjapaino, Jyväskylä. ISBN 951-595-056-2