Think Pink. Vaaleanpunainen kannanotto. Johanna Sinkkonen. 2025.

 

Think Pink. Vaaleanpunainen kannanotto. Johanna Sinkkonen. 2025. (Tilapäinen ympäristötaideteos, 5.5.–1.6.2025). Aurajokiranta, Halistensilta, Halistenkoski.

Toukokuussa 2025 niin paikallisissa kuin valtakunnallisissa tiedotusvälineissä oli näyttäviä kuvia ja juttuja Turussa, Topinojan jätteenkäsittelypaikalla pesintäänsä valmistelevista kattohaikaroista (Ciconia ciconia). Tätä meitä eteläisempää, jo Virossa ja muissa Baltian maissa yleistä lintua tavataan Suomessa vuosittain varsinkin keväisin, mutta laji on pesinyt täällä vain yhden kerran.

Samaan aikaan kattohaikarahavaintojen kanssa hyvin lähelle, Aurajoen rantamaisemaan, Halistensillan kupeeseen ”laskeutui” vielä haikaraakin harvinaisempi ja näyttävämpi siivekäs, vaaleanpunainen flamingo. Ei ihan oikea lintu kuitenkaan, vaan kyseessä on useista aikaisemmistakin projektiluonteisista tila- ja ympäristötaideteoksista tunnetun kuvataiteilija Johanna Sinkkosen pääosin kierrätysmateriaaleista valmistettu veistos Think Pink.

Vaaleanpunainen flamingo kuuluu Turun kaupungin pop-up -taiteen ohjelmaan, ja tämä nimenomainen tapahtuma toteutettiin osana kevään 2025 ReTurku -kiertotalouskarnevaalia. Teos on turkulaisille tuttu jo entuudestaan, sillä Sinkkosen flamingo on ollut Ruissalossa, Ruisrock-festivaalien aikaisena ympäristötaideteoksena.  

Taiteilija:

Vuonna 1983 syntynyt, Turussa asuva ja työskentelevä taiteilija Johanna Sinkkonen tunnetaan eloisista, usein liikkuvista, mielikuvituksellisista teoksista – erityisesti yhteisöllisistä ja paikkasidonnaisista julkisista teoksista. Sinkkonen on opiskellut ja valmistunut kuvataiteilijaksi Helsingin Alfa Art -taidekoulusta. Taideopintojen ja taiteilijan työn ohella Johanna Sinkkonen on opiskellut sähköasentajaksi, ja lisäksi hänellä on opintoja levyseppähitsaajan, hydrauliikan ja pneumatiikan aloilta.

Yhteisöllisyys on tärkeä osa Johanna Sinkkosen taiteessa, ja monet hänen teoksistaan ovatkin ryhmätöitä. Sinkkonen on Canadantuijat - työosuuskunnan perustajajäsen.

Yleisölle tutuksi Johanna Sinkkosen taide on tullut tutuksi monissa tapahtumissa ja tilapäisissä taideprojekteissa, esimerkiksi Ruisrock-festivaaleilla, Kansanpuistoon valmistuneen Pink Flamingo -teoksen kautta.

Johanna Sinkkosen teoksia on ollut useissa näyttelyissä ja tapahtumissa Suomessa ja ulkomailla. Vuosina 2022–2023 Sinkkonen toimi Turun Taiteilijaseuran hallituksen puheenjohtajana.

Turun julkisessa ulkotaiteessa Johanna Sinkkosella on Ruohonpään kaupunginosassa, Tommilantien päiväkodin seinillä moniosainen Jänöset-teossarja (1) sekä sataman tuntumassa, uudella Herttuankulman asuinalueella moniosainen kiinteistötaideteos Aallot (2).

Katso myös:

(1). Taidetta Turussa, 4.8.2024. Jänöset. Johanna Sinkkonen. 2021; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/08/janoset-johanna-sinkkonen-2021.html

(2). Taidetta Turussa, 4.1.2025. Aallot. Johanna Sinkkonen. https://taidettaturussa.blogspot.com/2025/01/aallot-johanna-sinkkonen-2022.html

Aiheesta enemmän:

● Turun Sanomat, Kaupunki (Anu Välilä), 22.7.2021. Johanna Sinkkonen haluaa viedä taideprosesseja paikkoihin, joissa niitä ei yleensä koeta; https://www.ts.fi/uutiset/5375743 

● Kuvataiteilijamatrikkeli. Johanna  Sinkkonen; https://www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/sinkkonen-johanna

Turun ilmapuolustuksen muistomerkki. Aarne Ehojoki. 1985.

Turun ilmapuolustuksen muistomerkki. Aarne Ehojoki. 1985. Vartiovuorenmäki.

Turun ilmapuolustuksen muistomerkki on autenttinen talvi- ja jatkosodan muistomerkki Vartiovuorenmäellä, vanhan tähtitornirakennuksen (nykyisin Merenkulkumuseo) tuntumassa. Arkkitehti Aarne Ehojoen suunnittelemassa muistomerkissä niin kutsutun siamilaistykin (Bofors 75 mm) jalustaa kiertävässä laatassa on suomeksi, ruotsiksi a englanniksi teksti: 75 m/m ilmatorjuntakanuuna M/30 Bofors – Turun seudun Kodinpuolustus -säätiö pystytti tämän muistomerkin vapaaehtoiselle kansalaistoiminnalle kotiseudun suojelemiseksi 1939–1944.  Perustan lahjoitti rakennusosakeyhtiö Hartela 15.9.1985.

Tykki on yksi yhdeksästä alkuperäisestä ruotsalaisvalmisteisesta tykistä, jotka ostettiin vapaaehtoisten turkulaisten keräysvaroilla helmikuussa 1940. Muistomerkin kustansi ja rakensi rakennusosakeyhtiö Hartela.

Turkulaisten ilmatorjuntajoukko-osastojen tykit ampuivat uudenvuodenyönä vuoden vaihtuessa Vartiovuorella paukkulaukauksia vuoden 1940/1941 välirauhan ajoista aina 1990-luvun puoliväliin saakka. Nykyiset varomääräykset estävät tällaisten kunnialaukausten ampumisen, eikä Turussa ole enää ilmatorjunnan joukko-osastoakaan.

Turun ilmapuolustuksesta:

Talvisodan aikana Turussa oli 126 kertaa ilmahälytys, ja näissä tapauksissa 61 kertaa neuvostokoneet pommittivat kaupunkia. Turkua pommitti sodan aikana noin 440 viholliskonetta. Talvisodan pommituskertojen märässä Turkua enemmän pommitettiin vain Viipuria. Suuria tuhoja pommitukset aiheuttivat pääpostitalon alueella. Postitalon seinään kiinnityt muistolaatat kertovat 29.1.1940 suurpommituksista. Talvisodan pommituksissa Turussa kuoli 36 henkilöä.

Jatkosotaan Turku joutui etuajassa, sillä Neuvostoliiton koneet pommittivat kaupungin satamaa useissa muodostelmissa aamulla 25.6.1941. Sodan alku- ja loppupuolella Turku oli useiden pommitusten kohteena.

Turun ilmapuolustuksen arvioidaan pudottaneen talvi- ja jatkosotien aikana yhteensä yli 50 vihollisen lentokonetta.

Aiheesta enemmän:

● Suomen sotamuistomerkit. Turku; Turku | SOTAMUISTOMERKIT

● Huttunen Pertti & Paavola Matti J. (2011).  Suomen Turun sotilas- ja sotamuistomerkkejä. 235 s. Turun Sotaveteraanit ry. 2011. ISBN: 978-952-92-8829-8

● Tuomisto Antero. (1998). Suomalaiset sotamuistomerkit. Sotiemme muistomerkit Pähkinäsaaren rauhasta 1323 nykypäivään 1998. 352 sivua. Sotilasperinteen Seuran julkaisu n:o 1. Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies. ISBN 952-9872-05-4

 

Kupittaan lähteen & Pyhän Henrikin tien muistomerkki. Olli Kestilä ja Timo Turjas. 1979.

 

Kupittaan lähteen & Pyhän Henrikin tien muistomerkki. Olli Kestilä ja Timo Turjas. 1979. Kupittaaanpuisto.

 Kupittaan lähde tunnetaan eri asiayhteyksissä jo vuosisatojen takaa. Lähde kuuluu osana Pyhän Henrikin tie -reittiin, jonka reitti pitäjävaakunoineen on muistokivessä. Vuonna 1979, Turun kaupungin 750-vuotisjuhliin liittyen pystytetyn, lähteen historiasta kertovan muistomerkin suunnittelivat turkulainen, monista asuinkerrostaloista ja muun muassa Turun linnan restaurointisuunnitelmasta vastannut arkkitehti Olli Kestilä (1920-2013) ja Graafinen suunnittelutoimisto Timo Turjas.

Muistomerkin luonnonkiveen kiinnitetyissä pronssilaatoissa ovat suomeksi ja ruotsiksi tekstit: Kupittaa – Uhrilähde – Juhannuslähde – P. Henrikin lähde -Terveyslähde. Kiveen on kaiverrettu Pyhän Henrikin pyhiinvaellusreitin karttapohja sekä viiden kunnan vaakunat. Muistokiven ja lähdepaviljonki-rakennuksen välissä on kolmella kielellä (suomi, ruotsi, englanti) selostuksia lähteestä ja lähdeveden varaan toteutetuista kylpylä- ja uimalatoiminnoista.

 Pyhän Henrikin tie on kahden maakunnan ja kahdeksan kunnan alueilla kulkeva, 140 kilometrin pituinen reitti  Satakunnasta, Kokemäen Pyhän Henrikin saarnahuoneelta Varsinais-Suomeen, Turun tuomiokirkolle ja Kupittaan lähteelle.

Keskiajalla Kupittaanp9 lähde tunnettiin Pyhän Johanneksen lähteenä, jonka äärellä turkulaiset uhrasivat etenkin juhannuksena.

Vahvistamattoman perimätiedon mukaan Piispa Henrik on kastanut täällä ensimmäiset suomalaiset kristinuskoon ensimmäisen ristiretken aikana 1155.

1600-luvulla Kupittaan lähde tunnettiin terveyslähteenä, jonka veden parantavien ominaisuuksien käyttöä edisti etenkin Turun Akatemian professori Elias Tillandz. Lähteen vierelle rakennetuissa sairastuvissa hoidettiin muun muassa spitaalia ja koleraa sairastaneita.

1700-luvulla lähteen yhteyteen rakennettiin kylpylälaitos. Kupittaa oli tuolloin koko Turun tärkein vesilähde, josta saatiin valtaosa kaupunkilaisten juoma- ja käyttövedestä. Vähitellen kylpylätoiminta laajeni, ja 1800-luvulla Kupittaa muodostui keskeiseksi kylpyläpuistoksi.

Kylpylän merkityksen ansiosta vuonna 1820 perustettiin Kupittaan puisto, joka monine aktiviteetteineen, rikkaine istutuksineen on nyt Suomen sekä vanhin että laajin kaupunkipuisto.

Kylpylätoiminnasta vastannut yhtiö rakennutti puistoon suuren kaivohuoneen, josta johti pylväsparien kannattama katos kahdeksankulmaiseen, arkkitehti Carlo Bassin suunnittelemaan lähdepaviljonkiin.

Kylpylätoiminta Kupittaalla loppui vuonna 1885, kun vanha kylpylärakennus paloi, ja toinen rakennus ensin myytiin ja myöhemmin purettiin.  Nykyisin kylpyläkompleksista on jäljellä enää Bassin suunnittelema kahdeksankulmainen paviljonki puiston keskellä olevan kentän laidalla, urheiluhallin tuntumassa.

Aiheesta enemmän:

● Turun kaupunki. Kupittaanpuisto; https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/ulkoilualueet/puistot/kupittaanpuisto 

● Kalpa Harri. (1980) Muuttuva kaupunki. Turku eilen ja tänään. I. 4. painos, sivut 152–153. Turun Sanomat. IBSN 951-95653-1-0

● Suomen Sukututkimusseuran blogi (Pirjo Terho), 18.4.2023. Kupittaan kylpylä; https://suomensukututkimusseura.blogspot.com/2023/04/kupittaan-kylpyla.html

 ● Pyhän Henrikin Pyhiinvaellusyhdistys ry. Perustietoa Pyhän Henrikin tiestä; https://www.henrikinvaellus.fi/pyhan-herikin-tie-suomeksi

 

Ryssänmäen tulliaidan muistolaatta. Tauno Torpo. 1961.

 

Ryssänmäen tulliaidan muistolaatta. Tauno Torpo. 1961. Yliopistonmäki (aikaisemmin Ryssänmäki).

Ruotsi-Suomessa oli vuoden 1622 valtiopäivien päätöksen mukaan kannettava niin kutsuttua pikkutullia eli maatullia kaikista kaupunkeihin toreilla ja markkinoilla myytäviksi tuoduista – ensi vaiheessa ”syötävistä ja kuluvista”, myöhemmin kaikista tuotteista. Veron määrä oli 1/32 myytävän tavaran arvosta. Jokaisen kaupunkiin tuotteita myytäviksi tuoneiden oli kuljettava tulliporttien kautta ja vietävä tavaransa myytäviksi toreilla. Suora kaupankäynti maalaisten ja kaupunkilaisten välillä oli kiellettyä.

Maatullin kokoamista varten kaupungit ympäröitiin tulliaitauksilla. Aitauksesta pääsi kaupunkiin vain valvottujen porttien kautta. Turussa tulliaitaus oli käytössä vuosina 1622–1808. Tullimaksut koottiin kolmella sisääntulopaikalla – Hämeentulli, Aninkaistentulli ja Uudenmaantulli.

Tulliaita oli paikoin puinen, paikoin kivistä ladottu, kaikkiaan noin kolmen kilometrin pituinen. Aitaus alkoi Aurajoen rannasta nykyisen arkkipiispan talon kohdalta, josta aita ulottui Ryssänmäen (nykyisen Yliopistonmäen) yli Hämeentulliin ja Karjatulliin eli Uudenmaantulliin ja edelleen nykyisen Kaskenkadun ja Uudenmaankadun kulmaukseen. Täältä aitaus ulottui jokirantaan nykyisen teatteritalon kohdalla. Aurajoen länsipuolella tulliaita ulottui nykyisten Eskelinkadun ja Ursininkadun tienoilta Aninkaistentulliin nykyisen linja-autoaseman kohdille ja täältä edelleen Aninkaistenmäen yli Aurajoelle tuomiokirkon vastakkaiselle rannalle.

Vanhasta tulliaitauksesta on jäljellä vain lyhyt osa Yliopistonmäellä, luonnontieteiden laitosrakennuksen ja Vesilinnan takana, jossa on aiheesta kertova, Turkuseuran lahjoittama Ryssänmäen tulliaidan muistolaatta. Muistolaatan suunnitteli taiteilija ja heraldikko Tauno Torpo.

Uusimmissa arkeologisissa tutkimuksissa on kuitenkin löydetty todennäköinen muurin osa Samppalinnanmäeltä, puiston etelälaidalta, ammattikorkeakoulun parkkipaikan tuntumasta.

Ryssänmäen tulliaidan kunnosta ja rajan ympäristöstä on pitänyt huolta vuodesta 2019 lähtien Turun Kulttuuriyhdistys ry, joka sai toimintaan kaupungin puollon ja Museoviraston mandaatin.

Tulliaita lähiympäristöineen kuuluu Turun kaupungin vanhaan asemakaava-alueeseen sekä valtakunnallisesti merkittävään Turun yliopiston rakennettuun kulttuuriympäristöön.

Taiteilija:

Taiteilija, heraldikko Tauno Torpo on yleisölle tuntemattomaksi jäänyt mutta keskeinen vaikuttaja Turun nykyisen kulttuuri-ilmeen kehittäjänä.

Jokaisen kaupungilla kulkijan silmissä Torpon suunnittelutyö näkyy liputuksissa, Tauno Torpo suunnitteli vuonna 1965 virallisissa yhteyksissä käytettävän kaupungin vaakunan, jonka tyylitelty A-kirjan tulee kaupungin latinankielisestä Aboa-sanasta. Vaakunan huipulla oleva herttuankruunu viittaa Varsinais-Suomen historialliseen tunnukseen. Vaakunan neljä liljaa puolestaan viittaavat Neitsyt Mariaan, jolle Turun tuomiokirkko on pyhitetty.

Jouluaikaan Tauno Torpon työ pääsee näkyville koko Suomessa – ja laajalti maailmallakin. Vanhalla Suurtorilla Brinkkalan talon parvekkeelta luettavan joulurauhan julistuksen tekstin sovitti vanhasta julistuksesta nykymuotoon vuonna 1956 taiteilija Tauno Torpo. Hän on myös laatinut ja kirjoittanut pergamentille ikuistetun tekstin.

Tauno Torpo on suunnitellut (1) Yliopistonmäellä olevan tulliaidan muistoreliefin lisäksi myös Tuomiokirkon edustalla sijaitsevan Turun Akatemian muistoreliefin  ja (2) kauppatorin laidalla sijaitsevan Turun yliopiston alkuperäisen sijaintipaikan muistoreliefin.  Muita Torpon julkisia teoksia Turussa ovat Maaoikeuden muistolaatta Vanhalla Suurtorilla; kirjailija Betty Elfvingin muistolaatta Kerttulinkadulla sekä Lenin-muistomerkkiin (joka on nykyisin siirretty pois näkyvistä) kuuluva reliefi.

Aiheesta enemmän:

● Kalpa Harri. 1971. Muuttuva kaupunki. Turku eilen ja tänään. II, sivut 92–93. Turun Sanomat.

● Aamuset (Tiina Pitkänen), 15.3.2018. Turkua ympäröi vuosisatojen ajan muinainen maksumuuri; https://aamuset.fi/artikkeli/3878335

● Turun Kulttuuriyhdistys ry (Lassi Saressalo), 30.11.2022. Turun Kulttuuriyhdistyksen adoptiohanke alkoi Yliopistonmäen taketista; https://www.turunkulttuuriyhdistys.fi/kertomuksia/turun-kulttuuriyhdistyksen-adoptioh/

 

 Katso myös:

(1). Taidetta Turussa. 15.12.2024. Turun Akatemian muistoreliefi. Tauno Torpo. 1962; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/12/turun-akatemian-muistoreliefi-tauno.html

(2). Taidetta Turussa. 30.12.2024. Turun yliopiston alkuperäisen sijaintipaikan muistoreliefi. Tauno Torpo. 1962; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/12/turun-yliopiston-alkuperaisen.html

 

Hirsipuumäen teloituspaikan muistomerkki. Esko Hillilä. 1991.

Hirsipuumäen teloituspaikan muistomerkki. Esko Hillilä. 1991. Kerttulinkatu, Kerttulinmäki.

Aurajoen itäpuolella, Kerttulinmäen huipulla kohoaa rujo muistomerkki rujosta Turun historiasta. Neljästä betonipylväästä, niitä yhdistävästä metallirenkaasta ja kehikon keskellä olevasta kivestä muodostuva Hirsipuumäen teloituspaikan muistomerkki sijaitsee paikalla, jossa vielä 1700-luvun lopulla teloitettiin rikollisia hirttämällä tai mestaamalla.

Kivessä olevassa laatassa on teksti: Kaupungin teloituspaikka sijaitsi Kerttulinmäellä keskiajalta 1700-luvun lopulle saakka. Vuonna 1991 pystytetyn muistomerkin suunnitteli Turun kaupungin aloitteesta Esko Hillilä.

 

Kerttulinmäki on yksi Turun seitsemästä kukkulasta, joka on aikojen kuluessa tunnettu myös nimillä Hirttomäki ja Hirsipuumäki. Paikka sijaitsi tuolloin syrjässä, varsinaisen kaupungin ulkopuolella, mutta mestauksia seuraamaan saapui paljon uteliasta väkeä.

Varoitukseksi muille uhrit jätettiin mäelle roikkumaan pitkiksi ajoiksi, ennen kuin heidät heitetiin läheiseen Mätäjärveen. Rikoksista tuomittuja ei haudattu kirkkomaahan. Ennen vankiloiden perustamista vakavista rikoksista tuomittuja teloitettiin. Turussa teloituksia tosin toteutettiin vain joka toinen vuosi.

 

Kuolemantuomioiden täytäntöönpano loppui vasta, kun keisari Aleksanteri I vahvisti lain mestausten muuttamisesta Siperiaan karkotuksiksi.

 

Aiheesta enemmän:

● Aamuset, 19.9.2015. Kerttulinmäki oli Turun kukkuloista verisin; https://aamuset.fi/artikkeli/1613513910

 

 

Turun sähkölaitoksen räjähdyksessä kuolleiden muistomerkki.

 

Turun sähkölaitoksen räjähdyksessä kuolleiden muistomerkki. Turun hautausmaa. Kortteli U.4.3.1.8.

 Turun Linnankadulla toimineen sähkölaitoksen yksi höyrykattila räjähti 12.5.1920 tuhoisin seurauksin. Räjähdyksen syyksi on paljastunut höyrykoneen rakennevika, ja Turun onnettomuuden seurauksena höyrykattiloiden tarkastuksia kiristettiin kaikkialla maailmassa.

Turma vaati kahdeksan ihmishenkeä, ja kaupunki jäi ilman sähkövirtaa jopa viikkojen ajaksi.  Esimerkiksi raitiotieliikenne oli pysähdyksissä 87 päivää, eivätkä sanomalehdet ilmestyneet. Tapahtuma-aikaan noin 60 prosenttia Turun asunnoista oli jo sähköistetty.

Täydellinen sähkökatkos kesti noin vuorokauden, mutta pian alettiin saada rajallinen määrä sähköä muun muassa Tarvasjoelta ja Paraisilta. Osa teollisuuslaitoksista saattoi toimia omien sähkövoimaloidensan turvin.

Kaupungin sähkölaitos oli rakennettu vuonna 1906 yksityiselle yritykselle, ja tuotanto alkoi 1908. Laitos siirtyi Turun kaupungin omistukseen vuonna 1919. Räjähdyksessä menehtyi kahdeksan henkilöä, joista seitsemän on haudattu sähkölaitoksen kustantamaan yhteishautaan Turun hautausmaalle ja yksi sukuhautaan Nousiaisiin.

Aiheesta enemmän:

● Turun Sanomat (Katariina Norontaus), 2.10.2022. Valtava räjähdys Turun sähkölaitoksella tappoi kahdeksan ja jätti kaupungin kuukausiksi vaille virtaa; https://www.ts.fi/teemat/4930236

● Kaisti Riikka & Puhakka Martti. (1999). Unikankareen kummulta Skanssin malmille. Turun hautausmaan vaiheita. 222 s. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Turun maakuntamuseo. Gummerus Kirjapaino, Jyväskylä. ISBN 951-595-056

Naulapuu (Nail Trunk). Antti Laitinen. 2021–2022.

 

Naulapuu (Nail Trunk). Antti Laitinen. 2021–2022. Elävän kulttuurin Koroinen, veistospuisto. Koroistentie 2.

Elävän kulttuurin Koroinen -yhdistyksen veistospuistossa Koroistenniemellä tavattavalla, hopeanvärisillä huopanauloilla kuorrutetulla puunrungolla on pitkä ja värikäs historia – niin kasvavana puuna kuin kaadetusta rungosta luotuna ympäristötaideteoksena.

Puu on alun perin Kupittaankentälle 1800-luvulla istutettu tsaarinpoppeli. Osaa poikkeuksellisen paksusta puusta käytettiin kuvataiteilija Antti Laitisen ja vapaaehtoisista koostuvan yleisön synnyttämänä yhteisötaiteellisena Nail Trunk- eli Naulapuu -teoksena Wäinö Aaltosen museon sivupihalla toimineen Ekoluoto-puistikossa.

Taiteilija Laitisen johdolla yleisö sai osallistua huopanaulojen avulla luotujen kuvioiden laatimiseen poppelin runkoon.

Ekoluodossa Naulapuun runko oli vuoteen 2022 aikana, jolloin Antti Laitisen teokset täyttivät Wäinö Aaltosen museon. Museonäyttelyssä oli esillä useita ympäristötaiteen teemoihin sopivia metsäaiheisia teoksia, joista tunnetuin on varmasti 10 x 10 metrin alalta metsämaastosta kerätystä materiaalista koottu Forest Square, joka oli Suomen edustajana myös maineikkaassa Venetsian Biennaalissa vuonna 2013. Teokseen Laitinen lajitteli maaperää, kariketta, neulasia, sammalta ja puuta värien mukaisiksi suorakaiteiksi, jotka aseteltiin lattialle parkettimaiseksi  kokonaisuudeksi.

Koroisten veistospuiston maastossa Naulapuu on yhtenä monista, eri puulajeja käsittävistä puunrungoista, joista osa on yksittäin tai pinoissa käsittelemättöminä, osa puolestaan taiteilijoiden työstäminä teoksina.

Naulapuu-teokseen käytetty poppeli ehti kasvaa yli sata vuotta, ennen kuin puu oli kaadettava lattakäävän aiheuttaman lahon takia. Poppeli kasvoi peräti 35 metrin korkuiseksi ja ympärysmitaltaan yli kuusimetriseksi lehtipuujättiläiseksi.

Naulapuu. Antti Laitinen. Taustalla teos ITU – in situ. (Miika-Lauri Karttunen).

Taiteilija:

Vuonna 1975 syntynyt kuvataiteilija Antti Laitinen asuu ja työskentelee nykyisin Somerolla. Monet Laitisen monipuolisen tuotannon teokset ovat yhdistelmiä installaatioista ja performansseista.

Antti Laitinen opiskeli Turun Ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa valokuvausta ja valmistui taiteen kandidaatiksi vuonna 2002, ja näiden opintojen ohella hän työskenteli valokuvaajana Turun Sanomissa. Kuvaajaopintojen lopputyö oli mittava performanssi Bare Necessities, jossa taiteilija asui päiväkausia metsässä ilman ruokaa, juomaa ja vaateita ja dokumentoi kokonaisuuden videolle. Teos oli esillä myös Wäinö Aaltosen museossa vuonna 2003.

Turun opintojen jälkeen Antti Laitinen siirtyi Helsinkiin opiskelemaan Kuvataideakatemiaan, josta hän valmistui vuonna 2004 taiteen maisteriksi.

Venetsian Biennaalin lisäksi Antti Laitisen työt ovat edustaneet suomalaista taidetta kymmenissä maissa ympäri maailmaa – Kiinaa, Brasiliaa ja Yhdysvaltoja myöten. Laitisen teoksia on yli parissakymmenessä museossa niin koti- kuin ulkomailla.

Antti Laitiselle myönnettiin Varsinais-Suomen taidepalkinto vuonna 2013. Valtion kolmivuotisen taiteilija-apurahan Laitinen sai vuonna 2021.

Aiheesta enemmän:

● New Performance Turku (Salla). Antti Laitinen; https://www.newperformance.fi/taiteilijat/antti-laitinen-fi/

● Antti Laitinen. (2025); https://anttilaitinen.com

● Jenny ja Antti Wihurin Säätiö. Antti Laitinen; https://wihurinrahasto.fi/apurahatarinat/antti-laitinen

● Antti Laitinen. Forest Square. 2013; https://anttilaitinen.com/forest-square/

● YLE, 1.11.2021 (Pia Parkkinen). Kuva oudosta reiästä metsässä levisi somessa miljoonille – tekijäksi paljastui suomalaistaiteilija;. https://yle.fi/a/3-12168968