Kauppa, Teollisuus ja Säästäväisyys. Emil Wikström. 1891.

Kauppa, Teollisuus ja Säästäväisyys. Emil Wikström. 1891. Linnankatu 18, Kristiinankatu 3.

Turun Linnankadun ja Kristiinankadun kulmauksessa sijaitseva, vuonna 1891 Turun Säästöpankille (Sparbanken i Åbo) valmistunut, arkkitehti Sebastian Gripenbergin suunnittelemassa uusrenessanssityylisessä kolmikerroksisessa liiketalossa on kolmen tyylikkään veistoksen kokonaisuus, joka kuvaa elinkeinoelämän eri puolia. Kauppa, Teollisuus ja Säästäväisyys -veistossarjan toteutti kuvanveistäjä Emil Wikström.

Kauppa.

Teollisuus.

Säästäväisyys.

Taiteilija asui tuolloin Pariisissa, mutta voitettuaan pankin järjestämän kilpailun hän tuli Turkuun toteuttamaan veistossarjan. Työn kipsimallit valmistuivat vuonan 1890, ja mallien mukaan sementtiin valetut naisfiguuriveistokset valmistuivat ja asetettiin liiketalon toisen kerroksen seinäsyvennyksiin kesällä 1891.

Taiteilija:

Turussa syntynyt, Ranskassa asunut ja Helsingissä kuollut kuvanveistäjä Emil Wikström (1864–1942) luetaan Suomen taiteen kultakauden merkittävimpiin taitelijoihin. Suomalaisen kansallista perinnettä kunnioittavana ja realismin puolustajana Emil Wikström oli osuva valinta valtakunnallisesti merkittävien veistosten toteuttajaksi. 

Tunnetuimpia Wikströmin töistä ovat Helsingin rautatieaseman Lyhdynkantajat, Kansallismuseon edessä oleva suurikoinen Karhu-veistos sekä Elias Lönnrotin ja J.V. Snellmanin muistomerkit. 

Wikström opiskeli ensin Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Turussa ja sittemmin Suomen Taideteollisuusyhdistyksen Veistokouluun Helsingissä sekä Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun (josta tuli myöhemmin Ateneum). Vuosien 1883 ja 1892 välillä Emil Wikström opiskeli ja työskenteli pitkiä aikoja ulkomailla, ensin Wienissä ja myöhemmin Pariisissa. 

Emil Wikström on toiminut myös Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtajana. Taiteellisista ja yhteiskunnallisista ansioista Emil Wikströmille myönnettiin vuonna 1919 professorin arvonimi. 

Aiheesta enemmän:

● Turun kivikierros. Säästöpankin talo; Turun kivikierros - Säästöpankin talo

● Aamuset (Heikki Möttönen), 23.11.2021. Nostalginen Turku: Emil Wikström oli kultakauden kivenhakkaaja; https://aamuset.fi/artikkeli/5488025

● Kansallisbiografia. Wikström, Emil (1864-1942); https://kansallisbiografia.fi/kansallisbiografia/henkilo/3688

Inkeriläisten vainajien muistomerkki. Woldemar Kuurma. 1962.

Inkeriläisten vainajien muistomerkki. Woldemar Kuurma. 1962. Turun hautausmaa, Kortteli U.5.1. 

Toisen maailmansodan aikana Suomeen tuotiin inkeriläisiä, jotka joutuivat odottamaan sijoittumista uuteen kotimaahan karanteeni- eli väestönsiirtoleireissä. Talvella 1943 Turussa oli erillinen aidattu alue inkeriläisten asumiseen. Leiriolot olivat ankarat ja puutteen ja sairauksien takia monia inkeriläisiä kuoli. 

Vainajat haudattiin Turun hautausmaalle, jonne vuonna 1962 pystytettiin Inkeriläisten yhdistyksen Turun paikallisosaston toimeksiannosta arkkitehti Woldemar Kuurman suunnittelema Inkeriläisten vainajien muistomerkki.

Muistomerkissä on teksti: Tähän 1943–44 siunattujen ja muualla viimeisen leposijansa saaneiden inkeriläisten muistolle. Nämä ovat ne jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta. Ilm. 7.14. Pystyttivät inkeriläiset 1962. 

Varat muistomerkkiin saatiin kansalaiskeräyksellä.

Aiheesta enemmän:

● Huttunen, Pertti & Paavola Matti J. (2011). Suomen Turun sotilas- ja sotamuistomerkkejä. Turun Sotaveteraanit ry. ISBN: 978-952-92-8829-8 

Halisten myllyn muistomerkki. 1995. Halistenkoski.

 

Halisten myllyn muistomerkki. 1995. Halistenkoski, Aurajoen rannassa, nykyisen padon lähellä.  

Halistenkoski on paitsi maisemallisesti myös toiminnallisesti keskeinen osa Turun ja Turun seudun historiaa. Halisten kylämäki on yksi noin kymmenestä lounaissuomalaisesta kylämäestä, joissa on ollut asutusta jo rautakaudella. Vanhasta kulttuurista ovat muistutuksena monet arkeologiset esiintymät ja muistomerkit.

Toiminnallisena – ja maamme ensimmäisenä teolliseen käyttöön valjastettuna koskena – Halistenkoski mainitaan jo 1300-luvulla. Vuoden 1352 asiakirjassa vahvistetaan, että Turun piispa Hemminki saa pitää myllypadon luukut auki keväisin ja syksyisin kalan noustessa koskessa. Mylly on ollut toiminnassa jo tätä aikaisemminkin, mutta tarkkoja tietoja ei kirjallisuudesta löydy. 

Sittemmin paikalla on ollut useita myllyrakennuksia lähes nykyaikaan saakka. Viimeisin Halisten mylly tuhoutui tulipalossa vuonna 1942.

Viljan jauhamisen lisäksi Halistenkosken vesivoimaa alettiin hyödyntää myös tuotantolaitoksissa. 1540-luvulla perustettu veranvanutuslaitos on ilmeisesti ensimmäinen varsinainen teollisuuslaitos koko Suomessa.

Historiallisen merkityksensä ansiosta Halisten kylämäki koskineen ja patoineen on saanut erityissuojellun aseman. Alue on Museoviraston luokituksessa määritelty valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Vuonna 1995 Turun kaupungin ja Turkuseuran toimesta Halistenkosken ja padon tuntumaan pystytettiin muistomerkki, joka koostuu jalustalle nostetusta vaakasuoraan asetetusta myllynkivestä sekä alueen historiasta kertovasta pronssilaatasta.

Muistomerkin pronssilaatassa ovat suomeksi ja ruotsiksi  tekstit: 

Tällä paikalla toimi noin 600 vuoden ajan Halisten mylly, joka mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1352. Halisten koski on antanut vesivoimaa parhaimmillaan kolmelle jauhomyllylle. Lisäksi kosken rannalla on sijainnut verkakutomon vanutusmylly 1540-luvulta 1600-luvulle, säämiskäintekijäin mylly 1600-luvulla, luumylly ja väritehdas 1800-luvulla, nikkarinverstas ja saha 1901‒1905.

Omistajina ovat olleet kirkko, kruunu, ja kaupunki sekä vuokraajina turkulaisia porvareita. Luumylly tuhoutui tulipalossa 1929. Myllyrakennukset paloivat jatkosodan aikana 1942. Vesilaitos rakennettiin 1922 ja nykyinen pato valmistui 1972.

Turkuseura 1995. Turun kaupunki.

Maarian kuntaan kuulunut Halinen liitettiin Turun kaupunkiin vuonna 1944. 

Aiheesta enemmän:

● Museovirasto. (2009). Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt: Halisten kylämäki. Kohdetiedot

● Veli-Pekka Toropainen. Aurajoen Halistenkosken historiaa. Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja 48: 117–231; https://journal.fi/ssvk/article/view/53302

● Salenius Hannele, Virtanen Timo & Komulainen Martti (2003). Muistojen myllyt.  46 sivua. Aurajokisäätiö. Turku. ISBN 951-98533-4-0; https://aurajoki.net/Pdf/muistojen_myllyt.pdf

Ulkoa ja sisältä. Jussi Vikainen. Puolalan koulu. 1955.

 

Ulkoa ja sisältä. Jussi Vikainen. Puolalan koulu. 1955. Kauppiaskatu 14.

Rakennusten ulkoseiniin suunnitellut reliefit ovat usein taideteoksia, joiden avulla voi päätellä paikan käyttötarkoitusta tai historiaa. Turun keskustassa sijaitsevan Puolalan koulun ulkoseinään suunnitellut, paikallisen taiteilijan, kuvanveistäjä Jussi Vikaisen Ulkoa ja sisältä -pronssireliefit toimivat tässä tarkoituksessa erinomaisesti. Vikainen voitti teoksellaan vuonna 1955 järjestetyn suunnittelukilpailun. 

Kolmesta kahden lapsihahmon ryhmästä muodostuvassa kokonaisuudessa yhdessä on tyttö, jonka vieressä palloa käsissään pitävä poika nojaa kehikolla tuettuun, turvallisuutta symboloivaan kasviin. Tämän reliefin vieressä olevassa korkokuvassa on kätensä selän taakse ristinyt tyttö, jonka ylle vieressä oleva poika kohottaa viivotinta. Kolmannessa, erillään olevassa reliefissä on kaksi vierekkäin istuvaa ja koulutunnilla viittaavaa oppilasta, tyttö ja poika. 

Rakennuksen merkitystä korostavan taideteoksen todellista arvoa korostaa tieto, jonka mukaan Puolalan koulun ulkoseinämateriaali muutettiin alkuperäisestä rappauksesta keltaiseksi klinkkeritiileksi, jota vastaan pronssisen taideteoksen arvot pääsevät paremmin oikeuksiinsa.

Ulkoa ja sisältä -reliefit kuuluvat Turun kaupungin taidekokoelmaan.

Taiteilija:

Vehmaalla syntynyt kuvanveistäjä Jussi Vikainen (virallinen koko nimi Johan Vieno Vikainen; 1907‒1992) tunnetaan monista sotamuistomerkeistä ja sankarivainajien muistomerkeistä, joita on Lounais-Suomessa kaikkiaan 20. Vikainen oli itsekin mukana sodassa, Jalkaväkirykmentti 13 mukana. Monissa teoksissaan Vikainen käytti kotiseutunsa Vehmaan punaista graniittia. 

Vikainen opiskeli Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, josta hän valmistui vuonna 1927. Myöhemmin hän oli kuvanveistäjien Aarne Aaltosen ja Yrjö Liipolan oppilaana. Aaltoselta saadut opit kehittivät erityisesti Vikaisen taitoja korkokuvien suunnittelussa ja totutuksessa. Sotien jälkeen Vikainen toimi Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulun opettajana vuosina 1952‒1954. 

Jussi Vikaiselle myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1966, ja professorin arvonimen taiteilija sai vuonna 1980.

Ulkoa ja sisältä -reliefien lisäksi Turussa on useita muitakin Jussi Vikaisen julkisia teoksia: Maan antimet -reliefi Pansiontiellä (1); Menneet sukupolvet Turun vanhalla hautausmaalla (2); Sankarihautojen muistomerkki Pyhän Katariinan kirkon edustalla (3); Sadetyttö ja makeisputto -veistos Kärsämäen Leaf-Centerissä (4); August Blomberg, Urheilupuiston luoja -muistomerkki Urheilupuistossa (5); Summan taistelun muistomerkki Kupittaanpuistossa (6);  Hiekkakivireliefi  Ylösnousemuskappelissa (yhdessä Ennu Oka); Sankarihautojen muistomerkki Turun hautausmaalla.

Aiheesta enemmän:

● Ringa Tanskanen. 2012. Pysähtyneen liikkeen voima. Jussi Vikaisen kerronnalliset reliefit. Teoksessa: Hetkinen ja muistijälki. Turun Kaupungin taidekokoelman julkiset teokset (Päätoimittaja Riitta Kormano). Turun Museokeskuksen julkaisuja 56: 56: 1–272. Turku/Åbo 2012. ISBN 978-951-595-157-1

● Bergh Erik (Teksti) & Nisonen Jyrki (Valokuvat). (1987). Jussi Vikainen. 181 s. Vehmaan Kotiseutuyhdistys r.y. ISBN 951-99837-7-5

● Jussi Vikainen, Ansioluettelo; Vikainen, Jussi | Kuvataiteilijamatrikkeli – Suomen Taiteilijaseura

Katso myös:

● (1). Taidetta Turussa, 29.6.2024. Maan antimet. Jussi Vikainen. 1947; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/06/maan-antimet-jussi-vikainen-1947.htm 

● (2). Taidetta Turussa, 10.8.2024. Menneet sukupolvet. Jussi Vikainen. 1957; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/08/menneet-sukupolvet-jussi-vikainen-1957.html

● (3). Taidetta Turussa, 17.9.2024. Sankarihautojen muistomerkki, Pyhän Katariinan kirkko. Jussi Vikainen. 1950; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/09/sankarihautojen-muistomerkki-pyhan.html

● (4). Taidetta Turussa, 23.9.2024. Sadetyttö ja makeisputto, Jussi Vikainen. 1949; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/09/sadetytto-ja-makeisputto-jussi-vikainen.html

● (5). Taidetta Turussa. 20.10.2024. August Blomberg, Urheilupuiston luoja. Jussi Vikainen, 1947; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/10/august-blomberg-urheilupuiston-luoja.html

● (6). Taidetta Turussa, 28.10.2024. Summan taistelun muistomerkki. Jussi Vikainen. 1965; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/10/summan-taistelun-muistomerkki-jussi.html

Muraali, Turun konserttitalo. Tony Sjöman. 2021.

 

Muraali, Turun konserttitalo. Tony Sjöman. 2021. Puutori, Aninkaistenkatu 9.

Puutorin reunalla, Aninkaistenkadun varrella sijaitseva Turun perinteinen konserttitalo valmistui vuonna 1952, ja oli tuolloin Suomen ensimmäinen konserttitalo. Arkkitehti Risto-Veikko Luukkosen suunnittelema konserttitalo on tulossa toimintansa päähän, kun Itsenäisyydenaukiolle Aurajokirantaan nouseva uusi Fuuga-konserttitalo lähestyy harjakorkeuttaan ja valmistuu vuonna 2026.

Iäkäs ja taloltaan ajastaan hieman jälkeen jäänyt rakennus sai kuitenkinkin näyttävän kasvojen ehostuksen vielä kesällä 2021, kun talon julkisivuun valmistui taiteilija Tony Sjömanin maalaama konserttitalon muraali. 

Abstrakti, harmaasävyinen seinämaalaus on tilaustyö, joka juhlisti sekä Turun kulttuuripääkaupunkivuoden (2011) kymmenvuotisjuhlaa että Turun ystävyyskaupungin Göteborgin 400-vuotisjuhlaa. Teoksen maalaaminen liittyy kokonaisuuteen, jossa Sjöman maalasi muraalit myös Espooseen ja Ouluun.

Konserttitalo oli taiteilijalle tuttu kohde jo entuudestaan, sillä hän oli keväällä 1990 vaihto-oppilaana Turussa. Toteutetun muraalin Sjöman osasi siten suunnitella tarkoin sopimaan konserttitalon rakennuksen geometriaan, värimaailmaan ja ympäristöön. 

Muraalin paikka valikoitui yleisökyselyn perusteella. Konserttitalo on erityisen hyvä kohde myös siksi, että omaa juhlaansa viettänyt Göteborg lahjoitti aikoinaan merkittävän osan konserttitalon rakennuskustannuksista.

Teos toteutettiin Turun kaupungin kaunistamisrahaston tuotoilla.

Taiteilija:

Vuonna 1975 Göteborgissa syntynyt ruotsinsuomalainen graffiti-. ja kuvataiteilija Tony Sjöman tunnetaan kansainvälisesti erityisesti suurikokoisista, abstrakteista seinämaalauksistaan. Sjöman aloitti maalausten tekemisen jo synnyinkaupungissaan alakouluikäisenä. Kansainväliseen maineeseen taitelija nousi muutettuun nykyiseen kotikaupunkiinsa New Yorkiin. Taitelijan molemmat vanhemmat ovat kotoisin Suomesta ja taiteilija puhuu hyvin suomea.

 

Myös Rubin-nimellä tunnettavan Tony Sjömanin tunnetuimpia ja arvostetuimpia töitä ovat suuret muraalit, jollaisia hän on maalannut muun muassa New Yorkin pilvenpiirtäjien korkeuksiin. Hänen töitään on tilattu useiden Yhdysvalain kaupunkien lisäksi myös moniin eurooppalaisiin ja aasialaisiin maihin. Suurten seinämaalausten lisäksi Tony Sjömanin teoksia on useissa maineikkaissa gallerioissa. 

Erityisen hyvin hänet tunnetaan käyttötaiteeksikin luokiteltavasta, American Express -yhtiön luottokortin suunnittelusta. Luottokorttiyhtiön lisäksi Tony Sjöman on tehnyt tilaustöitä useille kansainvälisille suuryhtiöille kuten Google, Facebook, Marriot Hotels, Starbuck.

Vuonna 20189 Tony Sjömanille myönnettiin Scandinavia America Society -yhdistyksen Cultural Grant -palkinto.

Aiheesta enemmän:

● Turun kaupunki, 31.5.2021; Tony “Rubin” Sjömanin muraalihanke valmistuu Turun konserttitalolla kesäkuussa | Turku.fi

● Turun Sanomat (Heli Peltoniemi), 3.3.2021. New Yorkiin valtavia seinämaalauksia toteuttanut Tony Sjöman tekee muraalin Turun konserttitalon kylkeen – kiertue ulottuu myös Ouluun ja Espooseen; https://www.ts.fi/kulttuuri/5241679

● Tony Sjöman – Northern Air; https://www.northernair.fi/taiteilija/tony-sjoman-2/

Pietari (Per) Brahen muistomerkki. Walter Runeberg. (1886) 1888.

 

Pietari (Per) Brahen muistomerkki. Walter Runeberg. (1886) 1888. Brahenpuisto, Tuomiokirkkotori.

Suomen kenraalikuvernöörinä 1637–1640 sekä 1648–1654 toiminut kreivi Pietari (Per) Brahe seisoo Turun tuomiokirkon viereisessä puistossa ryhdikkäänä ja itsevarman oloisena, katse kohti Vanhaa Akatemiataloa. Vuonna 1888 paljastetun, 2.95 metrin korkuisen pronssipatsaan teki kuvanveistäjä Walter Runeberg.

Barokkikauden asussa oleva, sulkahattuinen Brahe pitää oikeassa kädessään rullalle käärittyä Turun Akatemian perustamisasiakirjaa. Itsevarmuutta osoittaa muistomerkin jalustaankin kirjattu Pietari Brahen lause Iagh war med landett och landett med mig wääl tillfreds, eli suomeksi: Minä oli maahan ja maa minuun hyvin tyytyväinen.

Patsas on tilaustyö, jonka ensimmäinen luonnos valmistui Kööpenhaminassa vuosina 1884–1885. Tilaajien nimittämän lautakunnan ehdotuksista Runeberg lisäsi patsaan arvokkuutta. Malli valettiin pronssiin Pariisissa. Turkuun suunnitellun muistomerkin jalusta osoittautui patsaalle liian suureksi, ja veistos myytiin Raaheen. Walter Runeberg valmisti vielä samana vuonna teoksesta toisen valoksen Turulle. Kahden valoksen ehtoihin kuului, että Turun patsas paljastetaan ensin. 

Pietari Brahe (1602–1680) oli ruotsalainen valtiomies ja sotilas, joka toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1637–1640) sekä 1648–1654. Brahe oli myös Turun Akatemian ensimmäinen kansleri. 

Vain ajoittain Suomessa käynyt, kausittain Turun linnassa asunut ja siellä toimistoa pitänyt Pietari Brahe perusti maahamme kymmenen kaupunkia. 

Taiteilija:

Kuvanveistäjä Walter Runeberg (1838–1920) oli Johan Ludvig ja Fredrika Runebergin poika, joka opiskeli ylioppilaaksi päästyään ulkomailla – Kööpenhaminassa, Roomassa ja Pariisissa. Hän oli yksi Suomen ensimmäisistä ammattikuvanveistäjistä. 

Runebergin tunnetuinta tuotantoa ovat merkkihenkilöiden suurikokoiset patsaat – Johan Ludvig Runebergin patsas Helsingin Esplanadin puistossa, keisari Aleksanteri II:n muistomerkki Senaatintorilla ja Turun ja Raahen Pietari Brahen patsaat. 

Porvoossa, Runebergin kotimuseossa on yli sadan teoksen Walter Runebergin veistoskokoelma. 

Aiheesta enemmän:

● Turun kaupunki. Walter Runeberg: Pietari Brahen muistomerkki; https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/museo/kokoelmat/ulkoveistokset/walter-runeberg-pietari.brahen-muistomerkki  

● Grönstrand, Mia. (2021). W.R.G.G.: Walter Runeberg: elämä ja taide. BoD, 281 sivua. ISBN 9789528026600 .

● Nyström, Lars. (2008). Nationalskulptören Walter Runeberg. 239 sivua. NordPrint. ISBN 9789526702209. 

● Lars Berggren. (2012). Suomalaisuus ja ruotsalaisuus Pietari Brahen patsaassa.  Teoksessa: Hetkinen ja muistijälki. Turun Kaupungin taidekokoelman julkiset teokset (Päätoimittaja Riitta Kormano), sivut 238‒245. Turun Museokeskuksen julkaisuja 56: 1–272. Turku/Åbo 2012. ISBN 978-951-595-157-1

 

Turun Linnantontun ja Valpuri Innamaan kohtaaminen Teatterisillalla. Jan-Erik Andersson. 1998.

 

Turun Linnantontun ja Valpuri Innamaan kohtaaminen Teatterisillalla. Jan-Erik Andersson. 1998. Teatterisilta.

Turun kaupunginteatterin edustalla Aurajoen ylittävällä kävely- ja kevyen liikenteen Teatterisillalla on ympäristötaideteos, jota kaikki jokea ylittävät eivät ehkä huomaakaan. 

Sillan pintakiveyksessä on mosaiikkimainen kuviointi, ja näkyvin osa teosta löytyy joen itärannan kivimuurista, jossa on sarjakuvamainen maalaus. Yhdessä nämä elementit muodostavat turkulaistaiteilija Jan-Erik Anderssonin suunnitteleman teoksen Turun Linnantontun ja Valpuri Innamaan kohtaaminen Teatterisillalla.

Tarkemmin katsottaessa teoksessa voi lukea tarinan: Sillan pinnan graniittiornamenteissa Turun Linnantontun lakki ja Valpuri Innamaan hiuskiehkura kohtaavat joen keskivaiheilla. 

Ympäristötaideteos on joutunut kokemaan kovia eri vaiheissaan, kun siltaa on aika ajoin korjailtu. Teatterisillan täysremontissa vuosina 2023–24 mosaiikkielementti purettiin täysin, mutta kesän 2024 lopulla teos palautettiin alkuperäiseen asuunsa.

Sillan keskivaiheille kesällä 2021 Andersson maalasi tonttulakin kohdalle näyttävän sateenkaariliikkeitä kunnioittavan, pride-symbolien värein maalatun tähden, joka joutui lähes välittömästi – ja valitettavasti toistuvasti – ilkivallan kohteeksi.

Teatterisillan kanteen värillisistä graniittilaatoista muodostuvassa ympäristötaideteoksessa Turun linnan tonttu-ukon punainen hiippa kiemurtelee itärannalta joen ja sillan puoliväliin, jossa tonttua vastaan kurkottuu mahtirouva Valpuri Innamaan hiuskiehkura. 

Valpuri Innamaa oli todellinen henkilö, turkulainen, 1500-luvulla elänyt liikenainen, aikansa merkittävin paikallinen laivanvarustaja sekä kunnallinen vaikuttaja. Turun Linnantonttu puolestaan on monista tarinoista tuttu mielikuvitushahmo, jonka maineen ovat vakiinnuttaneet Zacharias Topeliuksen kirjoittamat sadut. 

Taiteilija:

Turussa vuonna 1954 syntynyt taiteilija Jan-Erik Andersson on suorittanut luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon Åbo Akademissa vuonna 1981. Turun piirustuskoulussa hän opiskeli vuosina 1979‒1982. Taideopintojensa huippuna Jan-Erik Andersson valmistui kuvataiteen tohtoriksi Kuvataideakatemiassa vuonna 2008. Osana tohtorin tutkintoa hän suunnitteli ja rakensi Hirvensalon saareen Life on a Leaf -talon, joka kuuluu myös Turun kaupungin taidekokoelmaan.

Andersson on monipuolinen, kuvataiteen ja kuvanveiston lisäksi ympäristö- ja performanssitaiteen osaaja. Ansioistaan Andersson on saanut valtion viisivuotisen taiteilija-apurahan kahdesti (1999 ja 2008) ja lisäksi vuonna 2004 valtion lastenkulttuuripalkinnon. Valtion taiteilijaeläke Anderssonille myönnettiin vuonna 2015. Jan-Erik Andersson on turkulaisen taiteilijayhdistys Arte ry:n kunniajäsen.

Turun Linnantontun ja Valpuri Innamaan kohtaaminen Teatterisillalla -teoksen lisäksi Turussa on kuusi muutakin Jan-Erik Anderssonin julkista ulkoilmateosta: Fredrika Runeberg ja piste Läntisellä Rantakadulla, Rettigin palatsin muurissa (1); Pehr Kalm Revival Aurajokirannassa, Sibelius-museon rakennuksen vieressä (2); Life on a Leaf  Hirvensalossa (3); Sateenkaaren salaisuus Biolaaksossa, Biolinja-kadulla (4);  Papu (yhteistyöteos viiden muun taiteilijan kanssa) Kupittaanpuistossa; Neliosainen Mielikuvituksen horisontti Pääskyvuoren koulussa ja koulun pihalla.

Aiheesta enemmän:

● Turun kaupunki. Jan-Erik Andersson: Turun Linnantontun ja Valpuri Innamaan kohtaaminen teatterisillalla; https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/museo/kokoelmat/ulkoveistokset/jan-erik-andersson-turin-linnantontun-jah

● Latvakangas Eva, Holmén Jonny & Kivelä Kati. (2012). Turku muuttuva kaupunki. Osa II.  Turun Sanomat. ISBN 978-951-9129-88-4  

Katso myös:

● (1). Taidetta Turussa, 5.7.2024. Fredrika Runeberg ja piste. Jan-Erik Andersson. 2007; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/07/fredrika-runeberg-ja-piste-jan-erik.html 

● (2). Taidetta Turussa, 18.9.2024. Pehr Kalm Revival. 2012;  https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/09/pehr-kalm-revival-jan-erik-andersson.html

● (3). Taidetta Turussa, 18.10.2024. Life on a Leaf. Jan-Erik Andersson.  2009; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/10/life-on-leaf-jan-erik-andersson-2009.html

● (4). Taidetta Turussa, 8.11.2024. Sateenkaaren salaisuus. Jan-Erik Andersson. 2002 ja 2007; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/11/sateenkaaren-salaisuus-jan-erik.html