Aleksis Kiven muistomerkki. Wäinö Aaltonen. (1949) 1962. Itäinen Rantakatu 14, Turun kaupunginteatteri.
Turun kaupunginteatterin edustalla olevalla kansalliskirjailija Aleksis Kiven muistomerkillä on monipolvinen historia, joka
pohjautuu Helsingin Rautatientorilla, Kansallisteatterin edessä 10.10.1939
paljastettuun patsaaseen. Aleksis Kiven muistomerkki tilattiin vuosien
1927–1930
välillä järjestettyjen kilpailujen jälkeen kuvanveistäjä Wäinö Aaltoselta.
Kokovartalopatsaan ja Turussa olevan
pääveistoksen piirteet on hahmoteltu kirjailijan kuolinvuoteelta (toisen tiedon
mukaan hautausmaalla avoimen arkun äärellä) tehdyn piirroksen perusteella.
Tästä Ernst Forssellin piirroksesta teki myöhemmin taiteilija Albert Edelfelt
oman, Suomen Kuvalehdessä julkaistun piirrosversionsa, johon kaikki
kansalliskirjailijasta esitettävät kuvat ja veistokset perustuvat. Yhtään
valokuvaa kansalliskirjailijasta ei ole olemassa.
Turkuun muistomerkki saatiin, kun Wäinö
Aaltonen lahjoitti kaupungille muistopatsaan perusteella tekemänsä
kipsiveistoksen sillä ehdolla, että kaupunki valattaa teoksen pronssiin. Ensin
yhden metrin korkuinen pronssiveistos pystytettiin silloisen Turun yliopiston
päärakennuksen eteen kauppatorille toukokuussa 1949. Nykyiselle paikalleen
kaupunginteatterin eteen veistos pystytettiin syyskuussa 1962.
Ensimmäinen Aleksis Kivelle omistettu muistomerkki on Tampereelle vuonna 1928 pystytetty Wäinö Aaltosen veistos Runoilija ja muusa. Pari vuotta aikaisemmin julistettuun veistoskilpailuun saatiin 32 luonnosta, ja Wäinö Aaltonen voitti kolme ensimmäistä palkintoa. Voittajaksi tuli figuratiivinen, esittävä Muistopatsas (jonka pohjalta Aaltonen toteutti Runoilija ja muusa -veistoksen), ja muut palkitut olivat näköispatsaaksi tarkoitettu Pää (vaikka Kivestä ei yhtään todellista kuvaa olekaan) sekä ultramodernistinen Futuri.
Aleksis Kivi (oikealta
nimeltään Aleksis Stenvall; 1834–1872) oli kirjailija, jota on tuotantonsa
perusteella nimitetty
maamme kansalliskirjailijaksi. Kiven
tunnetuimmat ja koko kulttuurihistoriaamme vaikuttaneet teokset ovat romaani Seitsemän
veljestä (1870) sekä näytelmät Nummisuutarit (1864) ja Kullervo (1859). Myös muut Kiven näytelmät ja runot ovat tärkeä osa suomenkielen kirjallisen
muodon kehitystä ja vakiintumista.
Suomessa on kunnioitettu vuodesta 1950 alkaen
kansalliskirjailijan syntymäpäivää, lokakuun 10. päivä, vakiintuneena
liputuspäivänä, kalenterissa Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden
päivä.
● Yliopiston almanakkatoimisto. Aleksis
Kiven päivänä juhlitaan suomalaista kirjallisuutta; https://almanakka.helsinki.fi/ajankohtaista/aleksis-kiven-paivana-juhlitaan-suomalaista-kirjallisuutta/
Aleksis Kivellä oli – ja on vielä nykyisinkin – paljon yhteyksiä Turkuun. Näistä, monesti värikkäistäkin vaiheista on kertomus blogissa Taiteen maailmasta:
● Aleksis Kivi ja Turku. Taiteen maailmasta, 10.10.2024; https://taiteenmaailmasta.com/2024/10/10/aleksis-kivi-ja-turku/
Taiteilija:
Karinaisissa
syntynyt Wäinö Aaltonen (1894–1966) muutti perheensä mukana vuonna 1902
Hirvensaloon, joka kuului silloin vielä Maarian pitäjään. Hirvensalossa
Aaltonen asui eri osoitteissa, ja taiteilija piti Hirvensaloa
lapsuudenkotinaan. Taideopintonsa Aaltonen aloitti Victor Westerholmin johdolla
Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1910.
Uransa keskeiset
työt kuvanveistäjänä tehnyt Aaltonen sai tämän alan opetusta piirustuskoulussa
Felix Nylundilta. Käytännön oppia Wäinö Aaltonen sai toimiessaan sukulaisensa,
kuvanveistäjä Aarre Aaltosen apulaisena. Piirustuskoulun päästötodistuksen hän sai
vuonna 1915.
Ensimmäisen
julkisen patsaan Wäinö Aaltonen valmisti Savonlinnaan, jossa graniittinen
sankaripatsas paljastettiin vuonna 1921. Tunnetuimpia Aaltosen töistä on
valtion tilaama juoksijasuuruus Paavo Nurmen patsas (1925), jonka toinen
valos on Turussa, Aurajoen maisemassa Itäisellä Rantakadulla.
Hirvensaloon
perustamassaan ateljeessa Wäinö Aaltonen valmisti kuuluisista töistään Paavo Nurmen
patsaan lisäksi muun muassa Lilja -patsaaan.
Wäinö Aaltonen oli aikansa tunnetuin ja arvostetuin suomalainen kuvanveistäjä, jonka ansiot kruunattiin korkeimmilla huomionosoituksilla. Professorin arvo Aaltoselle myönnettiin vuonna 1940, ja taiteen akateemikoksi Wäinö Aaltonen nimitettiin vuonna 1948.
Turussa on Aleksis Kiven muistomerkin lisäksi yhdeksän muutakin Wäinö Aaltosen julkista ulkoilmaveistosta: Genius ohjaa nuoruutta Yliopistonmäellä (1); Muusa Hirvensalossa (2); R.W. Ekmanin muotokuvahermi Puolalanmäellä (3); Victor Westerholmin muotokuvahermi Puolalanmäellä (4); Genius Montanus Wäinö Aaltosen hautamuistomerkissä Maarian kirkon edessä (5); Lilja Runebergin puistossa; Kun ystävyyssuhteet solmitaan Puutorilla; Työ ja tulevaisuus Wäinö Aaltosen museon edessä; Myrsky Wäinö Aaltosen museon edessä.
Aiheesta enemmän:
● Turun kaupunki. Wäinö Aaltonen: Aleksis
Kiven muistomerkki; https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/museo/kokoelmat/ulkoveistokset/waino-aaltonen-aleksis-kiven-muistomerkki
● Kormano Riitta (1994). Aleksis Kiven patsas – suomalaisuuden ikoni. Teoksessa: Wäinö Aaltonen 1894–1966 (toimittaja: Päivi Pfäffli), sivut 56–63. Wäinö Aaltosen museon julkaisuja nro 10. Turku.
● Kormano Riitta. (2023).
Rakkaudenkaipuu luomistyön teesinä. Teoksessa: Wäinö Aaltonen. Luomisen
riemu (toimittajat: Virpi Nikkari & Marjut Villanueva), sivut 57–75.
Tampereen taidemuseon julkaisuja 190. Tampere.
Katso myös:
● (1). Taidetta Turussa, 13.6.2024. Genius
ohjaa nuoruutta. Wäinö Aaltonen. 1961; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/06/genius-ohjaa-nuoruutta-waino-aaltonen.html
● (2). Taidetta Turussa, 13.8.2024.
Muusa/Muistijälki. Wäinö Aaltonen & Juhani Pallasmaa. 1967; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/08/muusamuistijalki-waino-aaltonen-ja.html
● (3). Taidetta Turussa, 30.8.2024. R.W.
Ekmanin muotokuvahermi. Wäinö Aaltonen. (1925) 1927; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/08/rw-ekmanin-muotokuvahermi-waino.html
● (4). Taidetta Turussa, 31.8.2024. Victor
Westerholmin muotokuvahermi. Wäinö Aaltonen; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/08/victor-westerholmin-muotokuvahermi.html
● (5). Taidetta Turussa, 24.10.2024. Genius
Montanus. Wäinö Aaltonen. 1961: https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/10/genius-montanus-waino-aaltonen-1961.html