Posankka. Alvar Gullichsen. 1999.

 

Posankka. Alvar Gullichsen. 1999. Helsinginkatu, Pispalantie 5. Ylioppilaskylä. 

 Turkuun Helsingin suunnasta E-18 -moottoritietä ja sen sisääntuloväylää Helsinginkatua pitkin saapuvat eivät voi olla havaitsematta Ylioppilaskylän kohdalla kadun varrella  vaaleanpunaista, erikoista olentoa. Posankka -hahmosta voi kyllä – kunhan käyttää hieman mielikuvitusta – tunnistaa kyseessä olevan kumiankan ja marsipaanipossun risteytymä (tieteelliseltä nimeltään Anas porculus).

Ilmeisen harvinainen, jopa ainutlaatuinen, olento on kuva- ja käsitetaiteilija Alvar Gullichsenin panos Pro Cultura -ympäristötaidesäätiön hankintoihin. Vuonna 1997 taiteilija ehdotti säätiölle tällaisen ympäristötaideteoksen toteuttamista, ja vuonna 1999 Posankka sitten seilasi synnyinsijoiltaan Nauvosta kaupunkiin Aurajokea pitkin. Ennakkoluulottomasti outoon tulokkaaseen suhtautuvat Kylpylähotelli Caribian omistajat ehdottivat Posankan sijoituspaikaksi moottoritien piennarta Aurajoen ja Hämeentien sillan väliselle alueelle, johon teos sijoitettiinkin.

Teräsvahvisteisesta lujitemuovista valmistettu Posankka ilmentää luojansa Alvar Gullichsenin mukaan kritiikkiä kehittelyaikanaan suurta julkisuutta saanutta geeniteknologiaa kohtaan. Teosta pidetään myös kunnianosoituksena Turun maineikkaalle avantgarde-perinnölle. 

 

Kumiankan valinta Posankan emovanhemmaksi näyttäisi viittaavan taiteilija Kaj Stenvallin paljon julkisuutta saaneisiin ankkamaalauksiin, ja possu puolestaan muistaa kunnioituksella taiteilija Harro Koskisen kriittisiä ja kiisteltyjä sikateoksia. Korkeudeltaan viisimetrien ja 7.5 x 4.3 -metrinen Posankka on valmistettu teräsvahvisteisesta lasikuidusta.

Huumorintajua koetteleva Posankka otetaan Turussa tosissaan, ja vuonna 2019 se nimettiin Turun viralliseksi kaupunkieläimeksi. Teos on synnyttänyt Turkuun paikallisia perinteitäkin: Alkuvuosina Posankka sai jouluaikaan päähänsä jättikokoisen tonttulakin, ja vappuna teos sai opiskelijoilta valkolakin.

 

Tätä nykyä teoksen omistava Turun kaupunki suhtautuu lakituksiin kielteisesti, eikä sen enempää valko- kuin punalakkejakaan otukselle pueta. Asusteisiin Posankka saa kyllä tottua. Kaupungin omiin tarkoituksiin teos sai joulukuussa 2024 kaulaansa muodoltaan ääretön-symbolia mukailevan rusetin, joka edustaa Turun valmisteilla olevaa 800-vuotisjuhlavuotta (2029).

Posankka suuntaa Turun kaupungin 800-vuotisjuhlaan.

Parissa vuosikymmenessä aluksi pahennustakin herättänyt Posankka on nyt paitsi virallistettu turkulaisten edustaja myös perheellinen. Huhtikuussa 2019 Turun sataman matkustajaterminaaleihin ja lentoasemalle kotiutui kolme pikkuista Posankkaa. Ja joka vuosi Turun päivänä sadat pienet Posankat kilpailevat Aurajoessa uintinopeudessa.

 

Posankka on myös tehokkaasti tuotteistettu Turun tunnus, jota omassa kaupungin keskustan erikoismyymälässä ja verkkokaupassa myydään niin tekstiileinä, kylpyleluina, heijastimina kuin designkoruina.

Posankka Aboa Vetus Ars Nova -taidemuseon piha-altaassa

 Wäinö Aaltosen veistosten seurassa.

 Vuonna 2014 Aboa Vetus Ars Nova taidemuseo hankki kokoelmiinsa alkuperäistä pienemmän version Posankka-veistoksesta.

Eikä Posankka ole enää ainoastaan Turussa tuttu. Kansainvälinen Domus-arkkitehtuuri- ja muotoilulehti nimesi Posankan maailman tunnetuimpien eri kaupunkeja symboloivien tunnusten joukkoon – muun muassa New Yorkin Vapaudenpatsaan, Brysselin Manneken Pis -veistoksen ja Rio de Janeiron Jeesus-patsaan rinnalle. Posankan lehti sijoitti luokkaan ”ilmaisukieleltään mauttomat” teokset. Turkulaiset saanevat olla eri mieltä (?).

Taiteilija:

 

Helsingissä vuonna 1961 syntynyt kuvataiteilija ja muusikko Alvar Gullichsen opiskeli Vapaassa taidekoulussa vuosina 1981–1982 sekä Kuvataideakatemiassa vuosina 1984–1989.

 

Ensimmäisen näyttelynsä (Raba Hiff Show 89) Alvar Gullichsen piti vuonna 1989, jolloin hän toi julkisuuteen Bonk-konseptinsa. Gullichsenin monipuoliseen taiteelliseen toimintaa sekä kuvataiteissa että musiikissa kuuluu aktiivinen osallistuminen eri tyylisuuntauksia edustaiin ryhmiin ja kollektiiveihin, esimerkiksi ROR (Revolutions on Request), GNARS (Gullichsen-Nyqvist Art Systems), Afrojazz Quintet.

 

Gullichsen tunnetaan erityisesti pop-taiteen edustajana sekä maailmanmainettakin saaneesta, kuvitteellisia laitteita valmistavasta Bonk Business -yrityksestä. Bonk-koneilla on oma nimikkomuseonsa Dynamokeskus Bonk Uudessakaupungissa.

 

Gullichsenin taidesuuntaan vaikutti suuresti työskentely Villa Karon taiteilijaresidenssissä Länsi-Afrikan Beninissä vuonna 2002, jolloin hänen taiteensa alkoi muuttua pääosin abstraktiksi.

 

Turussa Alvar Gullichsen tunnetaan Helsingintien Posankan lisäksi Aboa Vetus Ars Nova -taidemuseon kaksi kerrosta täyttäneestä KOSMOS-yksityisnäyttelystä 2023–2024.

Aiheesta enemmän:

● Turun kaupunki. Alvar Gullichsen: Posankka; https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/museo/kokoelmat/ulkoveistokset/alvar-gullichsen-posankka

● Turun Ympäristötaideprojektin teokset. 14 kohdetta kaupunkikuvassa (toimittajat Kaarina Katiskoski & Jari Karppanen) (2001). 1999 Alvar Gullichsen. Posankka. Wäinö Aaltosen museo, Turku. ISBN 952-9566-31-3 

● Turun Sanomat (Emma Sarsila), 3.2.2023. New Yorkin Vapaudenpatsas, Rio de Janeiron Kristus-patsas, Turun Posankka, mitä näitä nyt on – italialaismedia nosti Turun yllättävään listaukseen; https://www.ts.fi/uutiset/5897919  

● Posankka. Kotisivut; https://www.posankka.fi

● Aboa Vetus Ars Nova, 27.11.2023. Alvar Gullichsen: KOSMOS 8.12.2023–19.5.2024; https://avan.fi/alvar-gullichsen-kosmos