Elämän puu. Kalevi Manninen. 1960.

 

Elämän puu. Kalevi Manninen. 1960. Maariankatu 4, Puutori.

Puutorilla päiväsaikaankin huomiota herättävä 15-metrinen mänty on paikallinen maamerkki. Katseita keräävä, vuonna 1960 valmistunut,  taiteilija Kalevi Mannisen suunnittelema Elämän puu on toiselta viralliselta nimeltään Siemenestä puu kasvaa. 

Torilla bussia odottavan tai muuten vain asioivan huomiota kiinnittävän männyn näkyvyys kohenee huomattavasti pimeään aikaan. Valoteoksen jaksoittain tyvestä latvaan syttyvät kirkkaat värit saivat vuonna 2014 uuden, nykyaikaisen ja energiaystävällisen lähteen, kun teoksen neonputket vaihdettiin led-valoiksi.

Vuonna 1954 valmistuneessa Turun Seudun Osuuspankin Maariankadun konttorin rakennuksessa oleva mänty tunnetaan myös epävirallisilla nimillä rahapuu sekä valomänty.  

Paikallinen erikoisuus ovat männyn juuristoon sijoitetut kellot, jotka alkuperäisen suunnitelman mukaan soittivat joka päivä kello 12.00 Varsinais-Suomen laulun säveliä.

Vuonna 2019 Elämän puu voitti Valomainosliiton järjestämän valtakunnallisen Bongaa loistavin valomainos -kilpailun.

Aiheesta enemmän:

● Pentti, Anne (2022). Puutorin kellonsoittaja. Vuosisadan tarinoita omistajiensa pankista. OP Turun Seutu 1922–2022. 120 sivua.  Fandonia Oy, Naantali. ISBN978-952-7150-27-6

● Aamuset, 16.12.2014. Osuuspankin rahapuu syttyy entistä ekologisempana; https://aamuset.fi/artikkeli/1613020423

Turun yliopiston alkuperäisen sijaintipaikan muistoreliefi. Tauno Torpo. 1962.

 

Turun yliopiston alkuperäisen sijaintipaikan muistoreliefi. Tauno Torpo. 1962. Yliopistonkadun ja Aurakadun kulmaus, Kauppatorin pohjoislaita.

Turun maineelle Suomen johtavana kulttuuri- ja sivistyskaupunkina on kiistattomat perusteet ja perinteet. Opetustoimen katsotaan alkaneen dominikaanimunkkien rantautuessa tänne 1200-luvulla ja perustaessa Turun Katedraalikoulun. Turku sai myös maamme ensimmäisen yliopiston (Turun Akatemia, Kungliga Akademin i Åbo.

Turun yliopisto – ensimmäinen suomenkielinen yliopisto – perustettiin 1920.  Suomenkielistä yliopisto-opetusta oli tosin jossain määrin jo Helsinkiin Turun palon jälkeen 1827 siirretyssä yliopistossa. Yliopiston toiminta aloitettiin Yliopistonkadun (silloisen Venäjän kirkkokadun) ja Aurakadun kulmauksessa, kauppatorin laidalla sijainneessa entisen Phoenix-hotellin rakennuksessa 27.6.1922. Tämän rakennuksen tontilla on nykyisin taiteilija, heraldikko Tauno Torpon suunnittelema Turun yliopiston alkuperäisen sijaintipaikan muistolaatta.

Jo pitkään hautunut ajatus suomenkielisen yliopiston perustamisesta Turkuun sai vahvan tukijan Uusi Aura -lehden päätoimittajan, Nestori Rantakarin julkisista ja laajalle levinneistä kannanotoista. Hän julisti jo vuonna 1913: ”Suomalainen yliopisto Turkuun tai ei ollenkaan suomalaista yliopistoa”.

Vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen hanke eteni toden teolla. Varojen keräys yksityisen yliopiston perustamiseksi käynnistyi  Kalevanlanpäivänä 1917. Vauhtia keräys sai seuraavana vuonna, kun Turun Suomalainen Yliopistoseura perustettiin.

Vapaaehtoiset kerääjät hankkivat yliopistoa varten lahjoituksia kiertelemällä kautta Suomen, mutta painopiste varainhankinnassa – varsinkin onnistuneessa – oli Varsinais-Suomessa. Mutta merkittäviä lahjoituksia hanke sai myös Karjalasta ja myös ulkomailta, etenkin Yhdysvaltoihin muuttaneilta suomalaisilta.

Rahankeräys onnistui jopa yli odotusten, ja Kalevalanpäivänä, 28. helmikuuta vuonna 1920 päätettiin pitää kokous Turun Suomalaisen Yliopiston perustamiseksi.

Perustamisjuhlallisuuksien ja -muodollisuuksien jälkeen hankittiin yliopiston käyttöön tilat kauppatorin laidalta, ostamalla aikaisemmin hotellina toiminut Phoenix-kiinteistö.

Opetusta oli aluksi kahdessa – humanistisessa ja luonnontieteellisessä – tiedekunnassa. Kesällä 1922 aloitti 161 opiskelijaa, joista lähes puolet osallistui kuitenkin Helsingin yliopiston oikeustieteellisiin opintoihin valmistavaan koulutukseen, Ensimmäisenä varsinaisena Turun Suomalaisen Yliopiston lukuvuotena 1922–1923 kirjoilla oli 56 mies- ja 35 naisopiskelijaa.

Virallisia avajaisia vietettiin kuitenkin vasta vuonna 1927, jolloin korkeakoulun nimi lyheni Turun Yliopistoksi.

Torin laidalla Turun Suomalainen Yliopisto toimi vuoteen 1958. Lahjoitusvaroin rahoitetut, arkkitehti Arne Ervin suunnittelemat uudet yliopistorakennukset valmistuivat vaiheittain Ryssänmäelle (nykyisin Yliopistonmäki), jonne toiminta siirtyi vuonna 1959.

Yksityisenä korkeakouluna yliopisto jatkoi vuoteen 1974, jolloin se valtiollistettiin, ja korkeakoulun nimeksi tuli Turun yliopisto.

Turun ruotsinkielinen yliopisto, Åbo Akademi, perustettiin lahjoitusvarojen turvin vuonna 1918.

Taiteilija:

Taiteilija, heraldikko Tauno Torpo on yleisölle tuntemattomaksi jäänyt mutta keskeinen vaikuttaja Turun nykyisen kulttuuri-ilmeen kehittäjänä.

Kaupungilla kulkijan silmissä Torpon suunnittelutyö näkyy liputuksissa.  Tauno Torpo suunnitteli vuonna 1965 nykyisin virallisissa yhteyksissä käytettävän kaupungin vaakunan, jonka tyylitelty A-kirjan tulee kaupungin latinankielisestä Aboa-sanasta, ja vaakunan huipulla oleva herttuankruunu viittaa Varsinais-Suomen historialliseen tunnukseen. Vaakunan neljä liljaa puolestaan viittaavat Neitsyt Mariaan, jolle Turun tuomiokirkko on pyhitetty.

Jouluaikaan Tauno Torpon työ pääsee näkyville koko Suomessa – ja laajalti maailmallakin. Vanhalla Suurtorilla Brinkkalan talon parvekkeelta luettavan joulurauhan julistuksen tekstin sovitti vanhasta julistuksesta nykymuotoon vuonna 1956 taiteilija Tauno Torpo. Hän on myös laatinut ja kirjoittanut pergamentille ikuistetun tekstin.

Tauno Torpo on suunnitellut myös Tuomiokirkon edustalla sijaitsevan Turun Akatemian muistoreliefin (1). Muita Torpon julkisia teoksia Turussa ovat Yliopistonmäellä oleva, vanhan tullimuurin muistoreliefi; Maaoikeuden muistolaatta Vanhalla Suurtorilla; kirjailija Betty Elfvingin muistolaatta Kerttulinkadulla sekä Lenin-muistomerkkiin (joka on nykyisin siirretty pois näkyvistä) kuuluva reliefi.

Aiheesta enemmän. 

● Laaksonen Hannu. (2006). Alma Mater Aboensis. Turun koulut ja yliopisto 1200-luvulta itsenäisen Suomen syntyyn. 187 sivua   Kirja-Aurora, Turku. ISBN 951-29-3031-5

● Turun yliopisto (Timo Niitemaa). Suurvallan rakentajasta tieteen tyyssijaksi; https://www.utu.fi/yliopisto/historia/suurvallan-rakentajasta-tieteen-tyyssijaksi

● Agricola – Suomen humanistiverkko (Pauli Arola), 16.11.2021. Turun Akatemian kultakausi; https://agricolaverkko.fi/review/turun-akatemian-kultakausi/

Katso myös:

(1). Taidetta Turussa. 15.12.2024. Turun Akatemian muistoreliefi. Tauno Torpo. 1962; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/12/turun-akatemian-muistoreliefi-tauno.html

Piiloleikki. Oona Tikkaoja. 2011.

 

Piiloleikki. Oona Tikkaoja. 2011. Useassa paikassa Aurajoen länsirannalla.

Yksi Turun arvoituksellisimmista ja hauskimmista julkisista taideteoksista on hajasijoitettuna moniin eri paikkoihin Aurajoen länsirannalla. Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 ohjelmaan kuuluneen Kulttuurikuntoilun keskuspuisto -hankkeeseen osana 30 iältään 5–10 -vuotiasta turkulaislasta sai Kupittaan Seikkailupuistossa luoda oman mieltymyksensä mukaan, laajasti käsitettynä omakuva-teemaisen veistoksen.

 

Pysyviksi taideteoksiksi nämä Piiloleikki-kokonaisuuden muodostavat pienoisveistokset valettiin pronssiin, ja kukin kiinnitettiin eri paikkoihin – ja hyvin omintakeisiin paikkoihin kuten katukiveyksen reunoihin, koloihin ja kaiteisiin jokirannan tuntumaan, Martinsillan ja Turun linnan väliselle osuudelle (ja jopa jokilautta Förin kyytiin). Kulttuurikuntoilun periaatteen mukaan pienoispatsaiden etsimiseen on käytettävä aktiivista liikkumista ja tarkkaa havainnointia.

Patsaiden tarkan sijainnin voi katsoa myös kaupungin julkaisemasta kartasta (1), jossa on myös lasten itsensä antamat määritelmät teosten piilopaikoista. Lasten mallien mukaiset, aiheiltaan mitä monipuolisimmat pienoisteokset valoi pronssiin turkulaistaiteilija Oona Tikkaoja.

Tätä nykyä teossarjasta ei valitettavasti ole paljonkaan jäljellä. Yli kolmen vuosikymmenen kuluessa monet pienoisveistoksista ovat kokeneet kovia, eikä hävinneitä teoksia ole korvattu uusilla. 

 

Kulttuurikuntoilun keskuspuistohankkeen kaksi muuta teosta ovat Sakari Peltolan – Koppi ja kova luu Nummenrannassa, Aurajoen länsipuolella Ylioppilaskylän alueella (2) sekä

Eero Merimaan – Joitakin teknokukkasia Aurajoen länsipuolella olevan kävelytien varrella (3).

 

Taiteilija:

 

Vuonna 1976 syntynyt kuvataiteilija Oona Tikkaoja (17-vuotiaaksi etunimi oli Katja) valmistui Turun piirustuskoulusta vuonna 2000 ja taiteen maisteriksi Lapin yliopistossa vuonna 2002. Taiteen tohtoriksi Oona Tikkaoja valmistui Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Taiteen laitoksella maaliskuussa 2021.

 

Aktiivisen taiteilijantyönsä lisäksi Oona Tikkaoja on toiminut jo parikymmentä vuotta Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (Humak) kulttuurituotannon lehtorina. Uutena aluevaltauksena hän on opiskellut eläinavusteiseksi valmentajaksi.

 

Piiloleikki-teoksen lisäksi Oona Tikkaojalla on Turussa julkinen ympäristötaideteos Papu (viiden taiteilija yhteistyöteos) Kupittaanpuistossa (4).

 

Aiheesta enemmän:

 

● (1). Turun kaupunki. Piiloleikki – etsi kätketyt pikkupatsaat; https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/kulttuuri/kulttuurikuntoilu/piiloleikki-etsi-katketyt-pikkupatsaat

● Turun kaupunki. Oona Tikkaoja: Piiloleikki; https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/museo/kokoelmat/ulkoveistokset/oona-tikkaoja-piiloleikki

 

● Aalto-yliopisto. 2021. Väitös visuaalisen kulttuurin alalta, TaM Oona Tikkaoja; https://aalto.fi/fi/tapahtumat/vaitos-visuaalisen-kulttuurin-alalta-tam-oona-tikkaoja

● Humanistinen ammattikorkeakoulu (Humak). 2024. Oona Tikkaoja. Luovat menetelmät kehittämistyössä ja taide arjessa; https://www.humak.fi/yrityspalvelut/oona-tikkaoja/

Katso myös: 

● (2). Taidetta Turussa, 15.6.2024. Koppi ja kova luu. Sakari Peltola. 2011; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/06/koppi-ja-kova-luu-sakari-peltola-2011.html

● (3). Taidetta Turussa, 25.11.2024. Joitakin teknokukkasia. Eero Merimaa. 2011; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/11/joitakin-teknokukkasia-eero-merimaa-2011.html

● (4). Taidetta Turussa, 28.11.2024. Papu. Jan-Erik Andersson, Eero Merimaa, Jani Rättyä, Ann Sundholm & Oona Tikkaoja. 2015; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/11/papu-jan-erik-andersson-eero-merimaa.html  

Työväenluokan veljeshaudan muistomerkki. 1921.

 

Työväenluokan veljeshaudan muistomerkki. 1921. Turun hautausmaa, Kortteli U.3.2.

Sisällissodassa 1918 menehtyneiden punaisten vainajien muistoksi Turun hautausmaalle pystytetyn muistomerkin suunnittelijaa ei tunneta, mutta kivipaaden valmistivat ja pystyttivät paikalliset kivityömiehet.

Maaliskuussa 1918 uudelle hautausmaalle haudattiin yhdeksän Ahvenanmaalla, Godbyn taistelussa kaatunutta Turun punakaartilaista. Vappuna 1921 turkulaisten työläisnuorten kulkue tuli hautausmaalle ja kiinnitti kivipaateen neljä metallista muistolaattaa.

Punaisesta Kakolan graniitista veistetyn nelikulmaisen obeliskin kullakin sivulla on metallilaatta. Laattojen tekstit ovat: Työväenluokan veljeshauta 1918; Uhrasitte parhaanne, elämänne, sosialismin voiton ja sorrettujen vapauden puolesta; Veljeys, vapaus, toveruus, aate, mi johtotähtenä ollut on vuosisadat työväenluokan;  Eest’ elon uhrin antoivat, mi suur’ on pyhä jalo.

Obeliskimuistomerkkiin kiinnitetyt alkuperäiset pronssilaatat ovat kadonneet, mutta uudet, samansanaiset laatat kiinnitettiin kivipaateen vappuna 1941.

Aiheesta enemmän:

● Huttunen, Pertti & Paavola Matti J. (2011). Suomen Turun sotilas- ja sotamuistomerkkejä. Turun Sotaveteraanit ry. ISBN: 978-952-92-8829-8

● Kaisti Riikka & Puhakka Martti. (1999). Unikankareen kummulta Skanssin malmille. Turun hautausmaan vaiheita. 222 s. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Turun maakuntamuseo. Gummerus Kirjapaino, Jyväskylä. ISBN 951-595-056-2

Uudenkuun keiju. Odo Rumpf. 2011.

 

Uudenkuun keiju. Odo Rumpf. 2011. Turun pääkirjaston sisäpiha. Läntinen Rantakatu 3.

Turun vuosi 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunkina jätti paljon pysyviä merkkejä kulttuurielämän eri osa-alueille. Useita julkisia veistoksia, installaatioita ja ympäristötaideteoksia tilattiin ja julkistettiin teemavuoden aikana, ja useimmat näistä jäivät pysyviksi. Lukuisista vuoden aikana järjestetyistä näyttelyistä ja kokoontumisista on niin ikään jäänyt muistoja Turun katukuvaan.

 

Yksi teemavuoden kansainvälisistä kohokohdista oli Turun ja sen saksalaisen ystävyyskaupungin Kölnin taide-elämysten ja -saavutusten kohtaaminen. Dialogue Cities – Kaupungit vuoropuhelussa toi Turkuun edustavan valikoiman saksalaista nykytaidetta. Tilapäisenä vierailijana saapui mutta turkulaisten toiveesta kaupunkiin jäi pysyvästi kölniläisen kuvanveistäjä Odo Rumpfin metalliveistos Uudenkuun keiju (englanniksi New Moon Fairy).

Kaupunginkirjaston sisäpihalla (Läntinen Rantakatu 3) toimi kulttuuripääkaupunkivuonna Galleria Maaret Finnberg, jossa Dialogue Cities -tapahtuman teokset olivat esillä. Turku ja Köln solmivat ystävyyskaupunkisuhteet vuonna 1967.

Kierrätysmetalleista (romuista) koottu veistos on mitä tyypillisintä Odo Rumpfin tuotantoa. Kotikaupungissaan taiteilijalle on jopa pysyvä Odrumpark-patsaspuisto, jonka monipuolista toimintaa Rumpfin teokset ympäröivät.

Ruostuvista rautaosista koottu Uudenkuun keiju muodostaa kirjastopihalla parin Miina Äkkijyrkän jykevistä teräspalkeista tehdyn Sweet Yellow Melon -vasikan kanssa (1). Turkulaistaiteilija Mikko Paakkolan runollisin sanoin teosten ”dialogi näyttää härkätaisteluareenalle suljetulta taisteluparilta keltaisen vitaliteetin kohdatessa hapettuvan harmaan sävyt” (Tiede-lehti, 2022).

Taiteilija:

 

Vuonna 1961 syntynyt saksalainen Odo Rumpf suoritti diplomi-insinöörin tutkinnon Teknillisessä korkeakoulussa Aachenissa. Vuodesta 1991 lähtien hän on toiminut freelance-taiteilijana, jonka tunnusmerkkejä ovat kierrätysmateriaaleista (romusta) tehdyt suuret ulkoveistokset sekä aurinko- ja tuulienergiaa käyttävät kineettiset teokset.

 

Vuonna 1997 Rumpf voitti Eurosolar-palkinnon, Eurooppalaisen aurinkoteknologiaan liittyvässä taiteessa. Tähän teemaan kuuluva teos Solarbird on taitelijan kotikaupungissa Kölnissä Rein-joen rannalla. Vuosina 2001–2007 Odo Rumpf toimi Leverkusenin taideyhdistyksen puheenjohtajana,

 

Aiheesta enemmän:

● Turun Sanomat (Jouko Grönholm), 3.8.2011. Uusia polkuja toisenlaiseen kulttuuriin; https://www.ts.fi/kulttuuri/244928

● Identity Nomads. About Odo. Odo Rumpf about Identity Nomads; https://nomads-id.com/about-odo-rumpf/

● Odrumpark; https://www.odrumpark.de

● Paakkola Mikko. (2022). Turku – The European Sculpture City. Taide-lehti 3/2022: 20–26.

Katso myös:

(1). Taidetta Turussa, 3.8.2024. Sweet Yellow Melon. Miina Äkkijyrkkä. (2009) 2011; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/08/sweet-yellow-melon-miina-akkijyrkka.html

Tiedon pyramidi. Kimmo Ojaniemi. 1996.

 

Tiedon pyramidi. Kimmo Ojaniemi. 1996. Hamppukatu 2. Turun Ammatti-instituutin Peltolan koulutalon piha.

Peltolan teknillisen ammattikoulun (nykyisin Turun ammatti-instituutti, Peltolan koulutalo) pihalla seisova Tiedon pyramidi, taiteilija Kimmo Ojaniemen ympäristötaideteos suunniteltiin ja toteutettiin koulun 10-vuotisjuhlien osana.

Neljästä ruostumattomasta teräksisestä pylväästä ja näiden kannattamasta betonipyramidista koostuvaan teokseen kuuluu lisäksi maanalainen, lasin läpi katsottava betonitila, johon on koottu toisen maailmansodan jälkeen Göteborgin kaupungilta lahjaksi saatuja, hiekkapuhalluksella puhdistettuja ja lakattuja vanhoja rakennusalan laitteita.

Kooltaan 4.5 x 4.5 x 3.0 -metrisen ympäristötaideteoksen toteutuksessa koulun oppilaat toimivat yhteistyössä taiteilijan kanssa. Tiedon pyramidi on osa Turun kulttuuripääkaupunkivuoden hankintoja Pro Cultura -säätiön ympäristötaideprojektissa.

Taiteilija:

Vuonna 1957 syntynyt turkulainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja valokuvaaja Kimmo Ojaniemi opiskeli Turun Piirustuskoulussa vuosina 1983‒1987 ja valmistui taidemaalariksi. Ensimmäiset yksityisnäyttelynsä Ojaniemi piti jo vuonna 1985. Ojaniemen teoksia on kymmenissä kaupunkien, kuntien ja yhteisöjen kokoelmissa ja myös Kansallisgallerian kokoelmissa.

Kimmo Ojaniemi suunnitteli muun muassa Turun Taideyhdistyksen 100-vuotisjuhlamitalin vuonna 1991. Luovan työn eri osa-alueilla ahkeroiva taiteilija on suunnitellut useiden yhteisöjen kuten museoiden ja yliopiston laitosten internetsivuja sekä lukuisia logoja ja painotöitä.

Ojaniemi Monipuolisen taiteilijan erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat historia ja mytologiat sekä maailman tila ja maapallon hyvinvointi.

Monet Ojaniemen teoksista ovat kolmiulotteisia, mutta tuotannossa on paljon myös maalauksia. Ojaniemi on pitänyt kymmeniä yksityisnäyttelyjä ja osallistunut yli sataan yhteisnäyttelyyn.

Taiteellisista ansioistaan Kimmo Ojaniemi on saanut useiden paikallisten ja maakunnallisten apurahojen ja palkintojen lisäksi muun muassa valtionpalkinnon vuonna 1992 sekä useita valtion taiteilija-apurahakausia ja muita valtion apurahoja. Valtion taiteilijaeläke Kimmo Ojaniemelle myönnettiin vuonna 2020.  

Tiedon pyramidi -teoksen lisäksi Kimmo Ojaniemellä on Turussa kaksi muutakin julkista ulkotaideteosta: (1). Gaian silmä Myllytunnelissa ja (2). Dominikaanit Turussa, Dominikaaniluostarin muistomerkki Olavinpuistossa, Itäisellä Pitkäkadulla.

Aiheesta enemmän:

● Turun kaupunki. Kimmo Ojaniemi: Tiedon pyramidi; https://www.turku.fi/kulttuuri-ja-liikunta/museo/kokoelmat/ulkoveistokset/kimmo-ojaniemi-tiedon-pyramidi

● ● Turun Ympäristötaideprojektin teokset. 14 kohdetta kaupunkikuvassa (toimittajat Kaarina Katiskoski & Jari Karppanen) (2001). 1996. Kimmo Ojaniemi. Tiedon pyramidi. Wäinö Aaltosen museo, Turku. ISBN 952-9566-31-3 

● Kimmo Ojaniemi. Tiedon Pyramidi. Pyramid of Knowledge; https://ojaniemi.com/pyramidi/index.shtml

● Kimmo Ojaniemi. Visual Artist, Kuvataiteilija; https://www.ojaniemi.com

Katso myös:

● (1). Taidetta Turussa, 17.6.2024. Gaian silmä. Kimmo Ojaniemi. 1998; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/06/gaian-silma-kimmo-ojaniemi-1998.html

● (2). Taidetta Turussa, 13.10.2024. Dominikaanit Turussa, Dominikaaniluostarin muistomerkki. Kimmo Ojaniemi. 2005; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/10/dominikaanit-turussa.html

ITU – in situ. Miika-Lauri Karttunen. 2020.

 

ITU – in situ. Miika-Lauri Karttunen. 2020. Elävän Kulttuurin Koroinen, Veistospuisto.  Koroistentie 2.

Elävän Kulttuurin Koroinen ry:n Veistospuistoon elokuussa 2020 valmistunut keraaminen veistos on taiteilija, kuvanveistäjä Miika-Lauri Karttusen suunnittelema, yhteisötaiteellinen ITU – in situ. Teosnimessä oleva käsite in situ merkitsee paikan päällä.

Paikan päällä Koroisissa teosta varten muovailtiin käsin 12 kappaletta läpimitoiltaan eri kokoisia, lieriöitä. Kymmenen päivän työskentelyn tuloksena syntynyt veistos kuivattiin ja poltettiin keramiikaksi paikan päällä, teoksen ympärille rautakehikosta ja kaovillasta rakennetulla uunilla.

Kooltaan 2 x 2 x 2 -metrisen teoksen valmistumiseen osallistuivat työtä johtaneen Karttusen lisäksi Turunmaan Keraamikkojen killan jäsenet Jonna Oksanen ja Cornelius Colliander sekä opiskelijoita muun muassa Kaarinan kansalaisopiston kuvanveistoryhmästä sekä Rasekon savirakentajakoulutuksesta, Osuuskunta Turun Tuulenpesästä ja Raisio-opiston keramiikkaryhmästä. Julkisessa tilassa patsaspuistossa toteutettu projekti oli koko ajan yleisön seurattavissa, ja paljon työtä vaativassa hankkeessa apua tarjosivat myös monet satunnaiset vapaaehtoiset.

Mittavan yhteisöllisen taidehankkeen mahdollistivat Svenska Kulturfondenin ja Föreningen Konstsamfundetin myöntämät apurahat. 

Taiteilija:

Miika-Lauri Karttunen on vuonna 1962 Helsingissä syntynyt, nykyisin Turussa asuva ja työskentelevä kuvanveistäjä. Hän opiskeli kuvanveistolinjalla Kankaanpään taidekoulussa vuosina 1991–1994 sekä kuvataiteilijaksi Turun Taideakatemiassa vuosina 2003–2005. Näiden jälkeen hän on kouluttautunut täydennyskoulutuksena Satakunnan Ammattikorkeakoulussa vuosina 2006–2008 sekä kuvanveistoa Viron taideakatemiassa Tallinnassa vuonna 1992.

Taidealan opintojen lisäksi Miika Karttunen on opiskellut savirakentajaksi Rasekossa (Raision seudun koulutuskuntayhtymä) vuonna 2020. Turun yliopistossa hän suoritti Luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon, sovellettu matematiikka pääaineena, vuonna 2014.

Karttusen töitä on ollut kymmenissä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä kotimaan lisäksi ulkomailla ainakin Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Skotlannissa. Oman taiteilijan työnsä lisäksi Miika-Lauri Karttunen on toiminut alan opettajana muun muassa Paasikiviopistossa, Turun ja Kaarinan kansalaisopistoissa sekä lukuisissa yhteisöllisissä taidehankkeissa. Kuvataiteiden ja kuvanveiston lisäksi Karttusen taiteellinen toiminta ulottuu monipuolisesti myös musiikkiin.

Vuonna 2003 Miika Karttunen voitti Turun taidemuseo 100 vuotta -kilpailun Pieni suuri – vanha nuori -teoksellaan.

Turussa on ITU – in situ -veistoksen lisäksi toinenkin Miika-Lauri Karttusen julkinen teos: Kupliva Kulma -teos Martinkadulla (1).

Aiheesta enemmän:

● Kuvataiteilijamatrikkeli. Miika-Lauri Karttunen: ITU-IN SITU; https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/teos/itu-in-situ

● Turunmaan Keraamikkojen kilta. 2020. ITU – IN SITU; https://www.keramiikkakilta.net/in-stu 

● Kuvataiteilijamatrikkeli. Miika-Lauri Karttunen; https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/taiteilija/karttunen-miika-lauri

● Miika-Lauri Karttunen. CV, Ansioluettelo; https://kuvataiteilijamatrikkeli.fi/wp-content/uploads/artist/u4212/miikakarttunencv-1023.pdf

Katso myös:

(1). Taidetta Turussa, 16.9. 2024. Kupliva Kulma. Miika Karttunen. 2021; https://taidettaturussa.blogspot.com/2024/09/kupliva-kulma-miika-karttunen-2021.html